Nahallinen possunkylki on ”vainonnut” minua usein, siitä on paljon reseptejä ja variaatioita. Mastechefissäkin rapsahtaen taittuvaa pintanahkaa arvostettiin suuresti. Pork belly eli possun kylki on slow foodia parhaimmillaan, ei ole oikotietä onneen, jos painekeitintä ei lueta sellaiseksi ja tuota vimpaletta minulla ei vielä ole. Vaikka meillä on täällä valinnan varaa paljon ruuan suhteen, nahallinen possun kylki ei ole ollenkaan niin saatavilla kuin luulisi. Sitten kun sitä yhtäkkiä on jossain tarjolla, alkaa kuumeinen miettiminen kuinkas tuon upotan ruokalistalleni ja millä metodilla lähden tekemään tällä kertaa. Tällä kerta keittämällä ja sitten paistamalla, eikös se kuuluisa vanha kansa sano; ”ken keittämällä paistaa, se makean maistaa”. Rehellisyyden nimissä pitää myöntää, että klassisen imellytetyn peruna tuuvingin lisäksi, tämä pork belly on täysin sattumanvaraista tekemistä, eikä rima ole korkealla kun on joutunut nöyrtymään epäonnistumisen edessä monta kertaa. Pitää vaan uskoa, että harjoitus tekee mestarin, kai,, tai ainakin tulee testailtua kaikenmoista. Uskon vakaasti edelleen, että jossain kokeilussa minulle aukeaa se joku salainen niksi, mikä tekee onnistumisen

Nyt siis paloittelin kiloisen lohkareen nahallista possun kylkeä noin 5 cm levyisiksi paloiksi. Kiehuvaa vettä, seassa valkosipulin kynsiä, tuoretta inkivääriä paloina ja suolaa. Annoin lihan kypsyä useamman tunnin pehmeäksi. Keitin liemen hylkäsin, en osannut siinä hetkessä miettiä miten tuon lihaisen mausteisen liemen hyödyntäisin.

Sitten sen tahman kimppuun, pääsääntöisestihän ne ovat reilusti sokeria, mausteita, soijaa suolan puolesta. Nyt sekoitin yhteen 5 cm tuoretta inkivääriä raastettuna, 3 valkosipulin kynttä raastettuna, 1 rkl soijakastiketta, 2 tl riisiviinietikkaa, 1 rkl fariinisokeria, 1 punainen chilipalko pilkottuna, ja vahvaa omenamehua noin 2 dl ja muutama ruokalusikallinen seesamöljyä. Annoin tämän liemiseoksen keittyä kasaan noin puoleen ja lisäsin pilkotut kylkipalat seokseen ja annoin lihan tahmaantua ja maustua kastikkeessa. Koristeeksi kevätsipulia ja tuoretta punaista chiliä ja kevyesti paahdettuja seesaminsiemeniä. tämä menee kyllä taas sinne slow food puolelle, ei ole hätäisen syöjän ruokaa, mutta tekemisen puolesta hauska ja maukas