Nyt kun pyrin kirjoittamaan omaan ruokamieleeni osuvia sesongin poimintoja, syksyn upea herkku, kotimainen omena saakoon sen ensimmäisen kirjoituksen. Elokuussa on jo jotain varhaisia lajikkeita, mutta näin syyskuun alusta marras- joulukuulle saakka on tarjolla kotimaista omenaa. En oikeastaan syö omenoita kotimaisen sadon ulkopuolella, happaman ystävänä Granny Smith on mieleinen lajike tai rapeat honey crisp – omenat.

Omenaa pitää nauttia ihan omenana, tietysti. Vanha kansa sanoo, että ”omena päivässä pitää lääkärin loitolla”. Ei huono ohje, sisältäähän omena kuituja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Ja mikä parasta, kotimaisia omenoita ei tarvitse kuoria koska niitä ei käsitellä. Jos omenaa on reilusti saatavilla, varsinkin omista omenapuista, tuorepuristettu mehu on upea tapa säilöä runsasta satoa. Henkilökohtaisesti pidän markkinoilla olevista 3 l tuorepuristetuista, suodattamattomista omenamehuista. Jotenkin niissä se omenan alkuperäinen maku maistuu ja tietysti ovat kotimaisesta sadosta, mikä lämmittää ruokamieltä. Omenasta voi tehdä tietysti hilloa ja varsinkin satokaudella uuniomenat tai omenapiirakat ovat herkullisia vaihtoehtoja.

Omenoita on kasvatettu Suomessa 1500-luvulta saakka, lähinnä eteläsuomessa kaupallisesti koska pohjoinen ilmastomme on lajikkeiden kestoa vaurioittanut. Lajikkeita on tullut lännestä ja idästä, itäiset lajikkeet kuten Antonovka on ollut varsinkin varttamiseen, eli juuriston kestoon hyvä valinta. Jos nyt hakemalla hakee positiivista, niin lämpiävä ilmastomme on nostanut hedelmäpuiden kasvualueita pohjoisemmaksi ja olosuhteita kestäviä lajikkeita on tullut lisää.

Aloitin omenasesongin torikierroksella. Hienosti oli omenaa jo tarjolla, otin viittä eri lajiketta, jokaista kaksi ja pidän omena tastingin. Tässä vaiheessa löysin Jaspia, Sumoa, Petteria, Valkeaa kuulasta ja Huvitusta. sitten löysin Pekka lajiketta ja Tobias ruokakaupasta. Näihin ihaniin versioihin pitää tarttua kun niitä on tarjolla, sesongissa parasta