Lanttu, todellista superfoodia

Uudenvuoden alla kävimme isossa ruokakaupassa, ja kappas… ehkä jäänyt joululta kauppialle ylimääräistä, mutta tällainen ruokafriikki kuluttaja kiitti. Kotimaista lanttua 2kg pussi 25 sentillä. Todellakin 0,13€/kg.

Lanttuhan on nauriin ja kaalin rinnalla kotimaisia, meidän oloihin sopeutuneita juureksia. Todellisia superfoodeja, joiden uutta nousua ja arvostusta kaipaisin. Lantun nimi tulee ruotsin kielestä planta eli taimi. Englanniksi lanttu on jostain mystisestä syystä Swede, ei ruotsalaiset ole tätä(kään) tuotetta keksineet, mutta markkinoinnin ja tuotteistamisen he kyllä osaavat. Ikuisesti olen katkera pohjoismaisesta perinneruuasta, lihapullista, jotka muualla maailmassa tunnetaan nimellä ”Swedish Meatball” tai Sauna, jota pidetään maailamlla ruotsalaisten omana juttuna…

Lanttu on todellakin kasvisten kasvis, no tarkemmin juuresten juures. Se on syntynyt ilmeisesti kaalin ja nauriin risteymänä ja tunnetaan omana juureksena jo roomalaiselta ajalta. Kasvuaika on pitkä ja siksi sitä usein esikasvatetaan taimeksi. Kasvuaika on pitkä ja satoa saadaankin vasta myöhein syksyllä, nauris kasvaa nopeammin ja siitä pääsee kesän satokaudella nauttimaan melko nopeastikin. Kuivana kesänä näistä juureksista tulee helpolla kuivia ja kitkeriä, varsinkin kotikasvattajalla, samoin erilaiset tuhohyönteiset tekevät helpolla tuhojaan. Mahdottoman iso lanttu on aika hankala käsitellä kotikeittiössä. Kuori on tiukassa, tarvitaan iso veitsi ja käsivoimia. Juureksen malto on erittäin tiukkasyistä ja kovaa. Toisaalta todella iso lanttu pitäisi kerralla syödä, ei se kuorittuna laadultaan parane ja pilaantuu/kuivuu helpolla. Sopiva lanttu on mielestäni noin 500-800 g, menee kerralla, eikä ole kuivankirpeä.

Ravitsemukseltaan lanttu on superfoodia. Rasvaton, sokeriton toki. Kuitua löytyy, ja vitamiinit ja hivenaineet ovat huippuluokkaa. Lanttu säilyy kylmäsä varastossa ympärivuoden ja onkin historiassamme ollut hengissäpitävien ruoka-aineiden lähde. Talvisessa muinaissuomessa (minä lasken sen olevan pari sataa vuotta sitten, ei sen kauempana) lantun c-vitamiini on varmasti ollut olennainen osa esimerkiksi keripukin torjuntaa. Raa`an lantun maku on hieman kitkerä, johtuen siinä olevasta sinappiöljystä, mutta maku pehmenee kypsennettäessä. Moni 1970-luvun koululainen muistaa kouluruuan klassikon, lantturaasteen ja rusinat, maku ja tuoksu oli joskus messevä.

Nyt tein tämän mukavan lanttuhaasteen kautta lanttukukkoa, kaalikeittoa, lanttukuutioita….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.