Jossain oli artikkeli nopesti kadonneista ”trendeistä”, siinä mainittiin yhtenä pataleipä. Minusta se oli loistava idea, liekö uusvanha resepti, mutta näin huonolle leipojalle se oli mielenkiintoinen tuttavuus. Ideahan on helppoakin helpompi, ainekset sekaisin, ei tarvitse vaivata, antaa levätä pari tuntia huoneenlämmössä tai jääkapissa yön yli. Pata kuumaan uuniin ensin yksin, sitten kohonnut taikina, kansi päälle ja 30 min, upea tuore, rapeakuorinen leipä on valmis.

Taikinaan voi tietysti laittaa mitä vaan, jos vaihtelua kaipaa, tosin tuo tuoreus on minusta isoin nautinto, ja tietysti helppous. Eli kerrataan taikinan valmistus… kuiva-aineet sekaisin omassa kulhossaan, kädenlämpöistä vettä ja hunajaa ensin sekaisin ja sitten ne yhdistetään. Sekoitetaan vain puuhaarukalla sekaisin, tuore kelmu päälle ja jääkaappiin vaikka yön yli lepäämään. Ota jääkaappikylmä taikina ainakin tuntia aikaisemmin huoneenlämpöön. Laita uuni kuumenemaan 240 astetta ja valurautapata sinne lämpiämään. Vaivaa noussutta taikinaa hetki ja anna nousta vielä uunin lämpiämisen ajan liinan alla. Nosta aikina tulikuumaan uunipataan ja kansi päälle. Laske uunin lämpötila 210 asteeseen. Paista noin 15-20 minuuttia, ota kansi pois ja anna vielä paistua 10-15 minuuttia. Kypsän leivän tunnistaa pohjasta, se kopisee. Tosin tuon voi tarkastaa vasta kun leipä on otettu jo pois uunista ja jäähtynyt sen verran, että sen saa pois valrautapadasta…Anna hiukan jäähtyä ja tämä ei kaipaa kuin Oivariinia päälle

Raaka-aineet:

3,5 dl vettä

2 rkl hunajaa

300 g vehnäjauhoja

200g rouheisia sämpyläjauhoja

2 tl kuivahiivaa

2 tl suolaa