Suolapatsaana vai sormi suolassa?

on

Merisuolaa, yrittisuolaa, sormisuolaa, gourmetsuolaa, himalajansuolaa, ruususuolaa… kaikkea on meille tarjolla. Myllyjä, kivoja pöytätelineitä, ihania lahjoja toiselle ruokaharrastajalle. Ruokatrendikkäästi viimeistellään ruoka hippusilla sopivaa erikoissuolaa. En kiellä makunautintoa, ja käytän merisuolaa itsekin myllystä pintasuolana ja arvostan maustettujen suolojen erikoisuutta viimeistelyssä. Ruokaharrastajia on kuitenkin määrällisesti vähemmän ja yleisesti ottaen he syövät muuten monipuolisesti. Jodiahan saa luontaisesti esimerkiksi kalasta tai kananmunasta. Toisaalta taas nämä ruokapuritaanit vannovat hivenainepitoisuuksiltaan ”parempien” merisuola/himalajansuola- ismeihin. Olen sitä mieltä, että vastaavat hivenaineet saa terveellisemminkin kuin suolasta, jonka käyttöä pitäisi vähentää joka tapauksessa. Kauniin ruususuolan ihana väri on lähinnä lionneiden rautaoksidien ruostetta….

Jostain jäi taas mieleen kommentit nykysuolasta ja sen käytöstä ja kun ei näemmä muuta mielenkiintoista (NOT!) ollut mielessä, päätin tätä hajatelmaa tutkailla enemmän, mistä oikein oli kyse. Tässä kirjoituksessa on omia ajatuksiani ja hajanaisia uutismuistoja, valitettavasti linkit uutisiin ovat kadonneet.

Kyse oli jo pari vuotta vanhasta uutisesta ,että struuman riski on kasvanut pitkän hiljaiselon jälkeen suomalaisten keskuudessa. Struumahan on se ruma pullistuma kaulan ympärillä, joita olen nähnyt vanhoilla ihmisillä kuvissa, tai vastaavasti koko kaulan leveydeltä arven, kun sitä on poistettu. Struumahan on ylikasvanut kilpirauhanen joka sisäänpäin kasvaessaan voi ahdistaa ruoka- ja henkitorvea. Kilpirauhanen kasvaa liikaa, jos se ei saa tarpeeksi jodia. Ja jos ja kun kilpirauhanen saa oikean määrän jodia käyttöönsä, se pystyy tuottamaan tärkeää tyroksiinia oikein. Aikoinaan tämä(kin) vaivasi katajaista kansaamme. Entisaikojen viisaudessa kansanterveydellisesti päätettiin lisätä jodia ruokasuolaan, ja kappas, ongelma on lähes kokonaan kadonnut suomalaisilta. Viimeisen vuosikymmenen aikana kansamme terveyttä mittaava FINriski- tutkimukset ovat kartoittaneet monelta kannalta terveystilaamme. Vuonna 2002 oltiin jo huolestuneita ja 10 vuotta myöhemmn 2012 tilanne on jo huolestuttava kehomme joditasapainon kannalta.

Itse olin ihmeissäni siitä tosiasiasta, että ruokateollisuus ja valmisruuat ovat yksi suurin syy kansamme joditasapainon järkyttämisessä. Viralliset laskelmat olivat olettaneet, että ulkonasyödyissä aterioissa on käytetty jodioitua suolaa. Asia olikin toisin ja lukemat piti tarkentaa alaspäin. Leipä- ja ruokateollisuus käyttää yksinomaan jodioimattomia suoloja tuotannossa, ja niiden yleistyminen vie isolla kauhalla mitattuna suomalaisten jodin saannin huonolle tasolle. Lihavalmisteita, varsinkin suosittua broileria saa paljon ”kevyesti suolattuna”nykyään, minulla se on näemmä vähentänyt suolan lisäystä ruokaan, mutta se esisuolaus   ei ole tehty tietenkään jodioidulla suolalla. Puutosta ja muutoksia ovat viisaat todenneet ja uskon tuota kyllä.

Pääsen töideni puolesta seuraamaan henkilöstokeittiöiden suolatilauksia, ja onneksi siellä käytetään paljon jodioitua suolaa. Kyse on siis suolanlaadusta enemmän kuin määrästä. Suolan käytön lisäämistä ei kukaan suosittele, jodia saadaan myös esim maidosta, johon se siirtyy lypsylehmien rehulisäyksestä. Toisaalta EU on kuulemma rajoittamassa tätä rehulisäystä. Mutta maitoakaan ei aikuisten tasolla juoda paljoa, harvemmin tuota suositeltua 5-6 lasia päivässä. Nyt tutkitaan sitä keinoa, että jodia voitaisiin lisätä leipään saannin turvaamiseksi. Talvella 2015 Oululaisen leipomo teki virallisen tiedotteen ,etät alkavat käyttää leivässään jodioitua suolaa. Hienoa! He ainakin lukevat tutkimustuloksia ja tarttuivat haasteeseen.

Summa summarum… käytä suolaa jokatapauksessa kohtuudella, ja jos ja kun käytät, käytä jodioitua suolaa perusruuassa, hifistele silloin tällöin erikoissuolalla. Käytä kalaa ruokana useamman kerran viikossa. Itse käytän Pansuolaa perussuolana ja toimii hyvin. Hieman provosoivasti lähdin liikkeelle tuosta struumariskistä, kaikki lähteet, joita selasin, eivät vielä olleet huolestuneita struumasta, mutta riski kasvanee, jos jodia ei saada jatkossa tarpeeksi. Täytyy toivoa, että viranomaiset saavat läpi enemmän noita vaatimuksia jodioidun suolan käytöstä (lienee vain kustannuskysymys), sillä isolla kauhalla mitattuna, kodinulkopuolinen ruokailu ei ainakaan vähene. Jodin lisääminen Suomessa leipäsuolaan ei toisaalta poista vajausongelmaa, koska enenevässä määrin Suomessa käytetään ulkomailla valmistettua leipää tai moni välttelee hiilareita ja siten myös leipää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.