Kaikenlaista tulee seurattua, sivusta ja joskus intoudun sanomaan sekaan itsekin jotain. Sosiaalinen media on valtava väylä keskustelulle, hyvässä ja pahassa. Yksityiset mielipiteet, tarkoitushakuiset trollaukset, kuvamanipulaatiot saavat hetkessä tuhansia, jopa miljoonia klikkejä… viesti menee perille, tai ainakin saavuttaa suuren yleisö. On tehty monia tutkimuksia, ja varsinkin nuoret ovat hyvin skeptisiä sosiaalisen median luotettavuuteen ja useimmiten he tuntuvat pitävän sitä kevyenä vapaa-ajan viihdykkeenä. Sitähän se on pohjimmiltaan.

Itse olen varmaankin noin keskitasoinen somettaja, seurailen päämedioita ja olen tykkäillyt sivustoista, jodien sisältöä haluan seurata. Paljon tulee somesälää vastaan, jotka pitää osata vain suodattaa pois, tyhmiä testejä ja kilpailuja. On oma valinta, haluaako liittyä erilaisiin ryhmiin, useinhan samanmieliset, tai sellaisiksi haluavat, hakeutuvat ”omiensa” pariin. Siellä voi sitten viihtyä itselleen sopivan ajan ja osallistua, jos kokee tarvetta. Lähtökohtaisesti siis hyviä asioita! Vahvat omaan asiaansa uskojat ja hyvät sanalliset taidot omaavat persoonat niitä ryhmiä ja sen dynamiikkaa pitävät yllä.

Yksi iso asia tuntuu osuvan silmiin paikasta jos toisestakin….ja korostan, otantani on hyvin pieni, en halua enkä ehdi pomppia ihan joka paikassa ja näitä ryhmiä ja teemoja syntyy lisää koko ajan… Ihmiset tuntuvat olevan koko ajan huolissaan ”huonosti” olevista asioista. Monesta virallisestakin tutkimuksesta olen lukenut, että nykytrendi on kääntynyt maailmanpelastamisesta itsensä pelastamiseen. Ensin toimitaan jonkin aikaa näin, tehdään lähes täyskäännös ja tehdään noin, ja sitten vertaillaan, varsinkin onnistumisia. Jos toki sitten lähes aina palataan entiseen, mutta siitä ei sitten niin paljoa puhuta. Tietysti sitten kun ei enää lähdetä mihinkään mukaan ja ollaan minimalisteja, visualisteja downshiftaajia. Eleettömyys ja tekemättämyyskin tuntuu olevan aktiivinen toimi ja -ismi muiden joukossa. Toisaalta taas ”faktaa ja fiktiota” tunkee joka puolelta iloisesti sekaisin, ja osa ihmisistä lopettaa ajattelemisen, ja tukeutuu opittuihin tapoihin, olivat ne sitten hyviä tai huonoja.

Mitä on enää tavallinen elämä kaiken tämän sisäistämisen ja löytämisen ja ”korjaamisen” maailmassa? Tietysti on rehellisyyden nimissä sanottava, että maailma on kaupallinen. Useillä tahoilla on oma intressinsä toimia ja tehdä kauppaa, rahaa, fyffea, tulosta, ja saada isommat kaupalliset osuudet kuluttajien ostovoimasta. Jos kysyntää ei ole, sellaisen voi luoda taitavalla markkinoinnilla ja viestinnällä. Miten joku ei olekaan pärjännyt aikaisemmin ilman tuota ja tuota asiaa, ja miksi tämä totuus on piilotettu yleisestä tietoisuudesta? Ja toisinpäin ajateltuna, kun jotain on saadaan markkinoille liikaa, sen poistamisesta, hävittämisestä, syntyy toiselle liiketoimintaa. Toinen käärii tuotteensa useaan kertaa, toinen keskittyy sen hävittämiseen. Toinen lounaspaikka tekee lounasta, toinen keskittyy ylijääneiden lounaiden myyntiin. Ei nämä kaikki jatkumot huonojakaan ole. Samaa kiertoa ja jatkuvuutta korostuu toisaalta siinä, että toiselle mahdollisimman herkullinen/ haluttava ruoka on business, toinen taas keskittyy laihduttamaan ylipainoisia ihmisiä. Ja siinä harmaalla välialueella toimii jos jonkin näköistä ruokavaliota, dieettiä, elämäntapaa ja -ismiä.

Voisin kirjoittaa kommentteja politiikasta, työelämästä, ihmissuhteista, lasten kasvattamisesta, yrittäjyydestä vs duunarinhommista, toki, kaikista löytyy minulta mielipiteitä ja ajatuksia. On minulla, onneksi, elämää kaiken tämän kokkailun ulkopuolellakin….Tässä blogissa olen keskittynyt ruokaan ja elintarvikkeisiin, joten jatkan tässä hajatelmassani siitä.

Hyvä olo, oma tunne, on mielenkiintoinen näkökulma ravitsemuksessa ja elimistön toiminnan kannalta tärkeässä toiminnassa, eloonjäämisessä. Toiselle leipä, gluteiini tekee pahaa, turvottaa, kiertää mahassa,,, on ”huono olo”. Vaikkei mitään lääketieteellisistä syytä ole havaittu, siis joskus näiden ihmisten suolisto on jopa tutkittukin, ja elämänlaatu paranee, kun jättää jonkin ruoka-aineen pois. Hienoa, jos ja kun näin löytyy toimiva keino. Toinen haluaa turvotuksesta eroon ja makeanhimosta ja alkaa karppaamaan, toinen karppaa laihduttaakseen, joku karppaa ”hyvän ja energisen” olon puolesta. Paljon subjektiivista tunnetta, jota toki pitää kunnioittaa. Toinen alkaa paleodieetille, tottahan kivikautiset ihmiset tiesivät mikä on ihmiselle hyvästä, kun kerran pysyivät hengissä ja täällä me monen sykupolven jälkeen olemme olemassa. Ihmisen keinot selviytyä, oma elimistö ja olosuhteet, joihin oli pakko sopeutua olivat toki kivikaudella jotain ihan muuta, mutta taas on uusi -ismi, ja sitä kohden saadaan jotain merkitystä elämään.

Kasvisyönti on myös koko ajan voimistuva trendi. Sekin jakautuun mielestäni keventäjiin ja sitten puritaaneihin täysvegaaneihin. Täysvegaanius kasvaa mielestäni voimakkaasti, koska siinä ollaan päästy jo kettutyttövaiheen/teiniangstin yli ja kysyntä kasvaa maksukykyisistä, tiedostavista työssäkäyvistä kuluttajista. Isot selkeät merkinnät tuotteista ohjaavat kulutuskäyttäytymistä, ja uusia ”löytöjä” tuodaan esille sosiaalisen median kautta. Minusta oli hauska huomio somessa, kun Taffelin pekoniperunalastut todettiinkin monella tasolla täysvegaanisiksi. Sana pekoni on omallalaillaan makuhermoja himottava nimitys, ja kun se tehdään täysin aromiaineista tuotteeseen (halpaa, makua voi säädellä, säilyvyys,…), tuote on vegaaninen. Puritaanivegaanit eivät toki tuotetta syö, vai syövätkö? onko pekonin maku himottava myös täysvegaanille, vai saako tuon alkukantaisen makutunteen peitettyä eläinten oikeuksien puolustamisen kautta. Erinomaista markkinointia tekee facebookissa toimiva sipsikaljavegaanit- sivusto. Siellä oikaistaan mutkat suoriksi, ja tuodaan esiin tuunauksia ja valintoja helppoon vegaaniruokavalioon, ilman viheriperrys/salaatinpurija-mainetta. Persiljakin on kuvissa vain koriste. Eli käydään aktiivisesti sen huonouden/heikkouden päälle, ja keskitytään tuomaan vaihtoehdon helppoutta  esiin. Minusta tämä on ollut monella markkinoijalla selkeästi esiintuleva trendi, käydään suoraan kiinni hiekkouteen ja siihen vetoamisen argumentointi menettää voimaansa… nerokasta, mutta vaatii taitavaa pelisilmää ja vakaata uskomusta asiaansa, jotta tarian ja kerronta pysyy loogisena ja uskollisena viestille.

Mitä tällä vuodatuksellani ajoin takaa? Jotenkin tulee tunne, monestakin aihealueesta yleisemmin ajatellen, että vapaus valinta, mahdollisuus tehdä ”mitä vaan” onkin itsensä kahlitseva dilemma. Kun on varaa valita, resurssit siihen, globaali maailma, halutaankin sitoutua sääntöihin ja -ismeihin. Ei riitä, että elää esimerkiksi ravinnon kanssa siinä keskitiellä, nauttien vähästä ja runsaudesta. Mutta se ei enää tyydytä. Tarvitaan opus, kirja, pamfletti, systeemi, jonka mukaisesti voit paremmin, mukamas. Tottakai tämä systeemi on kaupallisen lukon takana, ja lunastamalla osuutesi (kertamaksu, kuukausimaksu), saat ohjeet ja yleensä tiukatkin säännöt, mitä pitää syödä ja mistä pitää ehdottomasti kieltäytyä. sitten vapaaehtoisesti heittäydytään mukaan, todistellaan muille, kuinka tämä ja tämä auttoi niiiiin moneen vaivaan. Moni näistä -ismeistä ja koulukunnista ovat lähes harmittomia, mutta aika vaarallisilla linjoilla ollaan, kun lääketieteellisiin sairauksiin luvataan puoskaroinnilla apua, ja luvataan, että lääkkeet voi unohtaa. Viittaan tässä esim karppaamisen ”etuihin”, joilla luvataan apua diabeteksesta parantumiseen ja lääkkeettömyyteen. Diabetes I hoidossa insuliinihoito lienee elinehto. Samoin nämä vastavirtaiset elämäntaparuokavaliot, joissa keskitytään vain kasvisluomuun, lihadiettiin (paleo) tai kookosrasvaan, tuntuvat intohimoiselle sitoutujalle aika epämääräiseltä. Missä vaiheessa visio tavallisesta elämästä, tasapainosta ympäristön kanssa, kotimaisesta perinneruuasta (läheltä tuotettuna) on tullut joku outo trendi, jota ei pidetä enää minkäänlaisena arvona ja marttailuna ja mummojen hommana?