Nuorena, kun asuin koti-kodissani, äidillä oli pientä pihaa. Mikään ei ollut ärsyttävämpää kun leikata nurmikkoa tai kitkeä kasvimaata. Sitten muutin parikymppisenä ensimmäiseen omaan kotiin, ja jo seuraavana keväänä seisoin kaupungin palstalla varaamassa itselleni omaa viljelypalstaa. Sitä harrastinkin monta vuotta, kunnes aikuisen ihmisen elämä vie jo omakotitaloon. Siellä sain toteuttaa itseäni, kasvimaa, marjapensaita ja sitten jopa kasvihuone, omasta mielestäni , nerokkaalla kastelujärjestelmällä. Elämä vei taas eteenpäin ja jouduin siitä unelmasta luopumaan, toistaiseksi, ja elämään parvekepuutarhan kanssa. Ruukuissa saa hyvin kasvamaan käyttöyrttejä ja värikkäästi kukkivia kasveja, muuhun se ei oikein sovellu. No 8 vuotta olen hangannut otsaani parvekkeen seinään, ja joka vuosi ostan kasveja, jotka eivät siellä kuitenkaan kasva. Tässäkin yritän ajatella, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä, ja joka toukokuu ostan taas sellaista joka ei toimi….

Tänä vuonna ajauduin toukokuussa pienen puutarhan myymälään ja hurahdin. Kukkia, yrttejä ja kasveja parvekkeen täydeltä. Uusi löytö minulle oli amppelikurkku. Periaatteessa vain perinteinen kasvimaa/avomaan kurkku, mutta amppelissa ja taimi oli todella uhkea ja hyvävoimainen. Pakkohan se oli ostaa ja jo sieluni silmin näin kaikki ne raikkaat kesäruuat, joihin lisäilen parvekkeelta omia kukkujani ja lopulta kannan niitä töihin työkavereille ja ystäville syötäväksi, kun sato onnistuu liiankin hyvin. No arki koitti (tässäkin) asiassa ja luonto voitti. Suomeahan helli toukokuussa mieletön helleaalto ja luonto otti aimoloikan kasvussaan. Kurkkuni nautti voi hyvin parvekkeella, kukki ja teki jo kurkun alkuja runsaasti. Kesäkuussa luonto palautti tasapainoaan, ja Pohjolaan vyöryi kylmärintama, joka kestikin pari viikkoa. Hallaa oli Keski-Suomessa useilla alueilla, jopa -8 astetta, virallisten tietojen mukaan. Parvekkeeni on noin 6 -7 metrin korkeudella maanpinnasta, asun korkealla mäellä ja minulla on parvelelasitus. Kaikesta huolimatta kurkkuni sai kylmän kosketuksen ja oksa / verso kerrallaan ne mätäni pois. Vanhana viljelijänä tiedä, että nain se vaan menee. Paleltunutta taimea ei voi enää pelastaa, hyvissä olosuhteissa kannattaa vaan laittaa uudet taimet kasvamaan ja odottaa satoa myöhemmin. Tämän vuoden sadoksi jäi nyt sitten yksi 10cm kurkku, painoa noin 200g, joten kilohinnaksi tuli 60€… kun tässä nyt nautin arvokkaan kurkkuni, pyrin pitämään hinnan ja arvon mielessäni ja annan sille kuuluvan hetken. Ensi keväänä taas ….