Aikani etsin lähes jokaisesta vastaantulleesta kaupasta Tiiran suolasilakoita kevättalvella. Sitä valkoista purkkia en mistään löytänyt, tarkastin jopa nettisivuilta, että se kyllä on tuotannossa vielä. Muttei näemmä ylitä kysyntäkynnystä näillä main. Vaikka tuotetta tiedustelin osastojenhoitajilta, ja sitä onko sitä mahdollista saada, kaikki vaan pyörittelivät päätään. No purkin vuodessa minäkin sitä käyttäisin, joten ei minun kulutukseni kata edes myyntierää. Tähän oli sitten tyytyminen ja jo jossain ahdistuksessani nappasin saman valmistajan Maustekalapurkin mukaani. Tiesin kyllä ostaessani, ettei tuote ole ollenkaan sama, mutta kokeillaan nyt edes tuota. Ainahan uuteeen tuotteeseen voi tutustua.

Minulle Janssonin kiusaus on mitä suurinta herkkua ja reseptiltään pyhä. Kun sen tekee puritaanisesti juuri ninkuin aina ennenkin, ikinä ei pety. Aloitukseni Tiira- suolasilakkaa olisin tarvinnut oan Helmi- mummoni perintöherkkuun, silakkalooraan, joten sekin oli siis pois työlistalta. No avoimella mielellä pohtimaan mitä Maustekala- purkistä löytyy. No jaahans… perkaaattomia kilohaileja mausteliemessä… hmm no ne pitänee perata, onneksi rakenne oli vain maustekalamainen ja helppo perata.  Ei onneksi kuitenkaan ollut kuten Ruotsin lahja ruokamaailmalle Surströmming. Kerran olen sitä herkkua maistanut ja jäänee viimeiseksi kerraksi.

Koska en siis ollut tekemässä mitään puritaanista klassikkoruokaani, silppuisin vuokaan perunaa, bataattia ja sipulia. Peratut kalat pilkottuna sinne sekaan, vähän maustelientä purkista ja tölkillinen kermaa päälle. Mukaeltu Janssonin kiusaus siis. Koko vuoka uuniin, 225 astetta ja noin tunti. Kyllä tällä taas hengissä pysyy…Maku oli ihan kelpo, tänään ruuaksi ja evästä töihinkin taas.