Mökkiloma, vol 1

Tänä kesänä meni lasten ja minun lomani sen verran ristiin, että huomasin olevan vuosilomalla töistä (tarpeeseen tulee ehdottomasti) ja ilman lapsia. Eipä ole hetkeen moista kokemusta tullut. Ensin olin aikoinaan töissä, kun lapset olivat pieniä, ja lomat aina lasten kanssa. Sitten opiskelin 3 vuotta päätoimisesti, ja luonnollisesti kesälomat olivat pitkät ja vietin ne lasten kanssa. Sitten pätkätöitä ja pienet vapaat ja lomat lasten kanssa, tietysti. Kun olin yrittäjä, en saanut vajaata viikkoa enempää vapaata järjestettyä, mutta sekin lasten kanssa. Nyt yhtäkkiä olin palkallisella vapaalla, lapset toki jo isoja neitejä, ja minulla lomaaaaaaaa.

Sain mahdollisuuden viettää aikaa itseni ja koiran kanssa vanhempieni sukumökillä. Tuttu paikka minulle, mutta viimeiset parikymmentä vuotta olen asunut täällä 300 km päässä, ja käynnit ovat olleet päiväkahvitasoa. Elämä kulkee eteenpäin ja jo -50 luvulta saakka täysin kesäasuttu mökki on autioitunut, mummo kuoli pari vuotta sitten ja iso hoidettu puutarhatontti ja rakennukset ovat haperoituneet. Isojakin remontteja pitäisi tehdä. Perikunta toisaalta voisi kai myydäkin mökin, mutta huonokuntoisena sitä on vaikeampi myydä, toisaalta nykyään tuntuu olevan vapaa-ajanasunnoista ylitarjontaa. Sijainti on loistava, 30 km Lahdesta umpimaaseudulle, tie pienenee joka risteyksestä, päätyen lopulta mökkitontille pienen järven rannalle. Jos rauhaa etsii, täältä sen löytää. Asun itse tosiaan kaukana, mutta puutarhaihmisenä toivoisin perikunnan voivan pitää tavalla tai toisella mökin ja itsekin mielelläni haluaisin osallistua sen ylläpitoon ja hoitoon. No nämä eivät mene niinkuin haluaa, mutta tällä hetkellä on mahdollisuus vain nauttia, kun tilaisuus aukeni.

Aamuvirkkuna heräilin jo kuuden aikaan, seitsemältä olin aamukahvit juoneena kitkemässä kukkapenkkejä ja silppuamassa oksajätettä hakkeeksi. Töitä oli paljon, mutta kaukana näistä puuhastelutöistä ovat mansikkakauden vuodet, joista löysin puutarhapäiväkirjoja. Parikymmenta vuotta sitten mansikkamaalta tuli heinäkuussa satoa yli 400 litraa, silloin ei paljoa kukkapenkkejä kitketty tai kahvia keinussa hörppäilty. Eräänä päivänä ajelin nurmikoita, niitä riitää ja iltaisin saunan padan alle tulet ja pesulle ja nauttimaan rentouttavasta ilta-auringon valaisemasta järvimaisemasta. Tänä kesänä järvelle pesi joutsenpariskunta, ja yhden poikasen olivat saaneet. Kaunis lintu, mutta kohtuullisen ruma ääni, ja vedestä lähtö on aikamoista räpeltämistä. Kuikat olivat myös saaneet poikasia ja sukeltelivat puolijärveä kerrallaan.

Ruokaihmisenä en halunnut ottaa mitään suurta projektia lomalleni mukaan, toisaalta en tiennyt mitä kaikkea mökiltä löytyy, joten pelasin varman päälle. Helpolla halusin päästä, koska kelit suosivat, ja ulkona oli niin paljon mielenkiintoisempaa olla, kuin sisällä. Varsinkin ulkoruokapaikat ovat siellä rapistuneet pahasti viime vuosina. Sadepäivänä voisi innostuakin enemmän kokkihommista. Yksin ollessa ruokamäärät ovat aika pieniä ja sekin rajoittaa valikoimaa. Viimeinen päivä meni ihan pyttipannulla, kun halusin päästä mahdollisimman monesta ripsusta eroon jääkaapista.

Vanhan mökin suurimpia aarteita olivat Kotikokki-lehdet, joita löysin lehtikorista pari kappaletta. Ilmestymisvuosi oli 1970, toisessa lehdessä oli jopa muutama värikuva… Ihania artikkeleita säilöntään, keittiömestarin ruokavinkit, vierailu aidossa ranskalaisessa Bistrossa ja mikä mielenkiintoisinta… artikkeli laihduttamisesta. Dosentti oli jo vuonna 1970 sitä mieltä, että kalorit kuriin,ei liikaa naisille hiilareita (makeita kahvileipiä) ja miehille ei liikaa rasvaa (makkara).

Tähän aikaan ei pieneltä kasvimaalta saanut vielä ruokaa, mutta sienikausi oli parhaimmillaan ja lähiruokana sain nauttia mielettömän tattimetsän annista ja koivikosta lisäsin saaliiseen kanttarelleja. Sipulia ja kermaa ja uusi perunoita. Tarviinneeko tuo mitään muuta? Mukanani vein mökille kotiseudun omaa tuotetta, kotijuustoa, se toimi salaattilounalla loistavasti. Samoin löysin minulle harvinaisia viiriäisen munia Lahden torilta, joten niistäkin pääsin nauttimaan, hauskoja pikku munia. Torilta ostetut kyssäkaalit olivat pettymys, päältä komeita, mutta joko kuivuneet kauppiaalla liian kauan, tai kasvaneet liian vähällä vedellä. ne olivat karkean kuivia. Harmillista. Takana vajaan viikon täydellinen hermo/ rentoutusloma puutarhassa puuhaten ja keinussa nauttien. Tällä hetkellä näyttää siltä, että voisin vielä viettää siellä toisenkin viikon….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.