Vegee, sisko kylässä

Rakas pikkusisko on ihan umpivege, totaalikieltäytyjä. Okei, nuorempana kävimme jokseenkin turhia väittelyitä aiheesta, äitimme ei oikein pitänyt siitä juhlapyödässä. Kyllä minusta edelleen nopeasti kalastettu, esim katiskalla, kasvanut luonnonkala, tai yhdellä laukauksella ilman pitkää ajoa alasammuttu riista, on hyvää ja luonnollista ravintoa, jossa eläin ei kasvatuksessa kärsi, ja on saanut elää luontaisen elämänsä jo pitkälle. Mutta sisko on valinnut täysin eläinperättömän ruokavalion, ja rispektit siitä hänelle. Periaatteita pitää olla ja jos ne eivät toisia haittaa ja itse pysyy terveenä, eikun vaan. Siskon kautta on sitten loistava tilaisuus tutkailla hänen ruokiaan, tai valmistaa niitä hänelle, kun tavataan. Tosin harvoin tavataan, kun hän asuu ulkomailla. Heh, muistan kun hän asui Espanjassa, ja siellä pyysi lihatonta versiota jostain ruuasta, hän sai tonnikalaa. Espanjalaiselle se lienee tarpeeksi lähellä vegaaniruokavaliota. Lähetimme hänelle muutaman kerran alkuvuosina soijarouhetta ja -suikaleita (ja tietysti ruisleipää ja Presidenttikahvia), jotta sai syödäkseen. Muutto Madridiin isompien valikoimien luo pelasti vegaanin riutumiselta.. Tuossa aloituskuvassa on siskon kengät, ylpeä vege käyttää tietysti vegan shoes- kenkiä. Pakko oli ottaa kuva ja vienosti kysely, mikä niistä tekee vegaaniset. Juu, niissä ei tietenkään ole mitään eläinperäistä, kuten liimoissa voi olla hevosta. No kannatti herätä siihenkin päivään kun oppi jotain uutta…

Somessa pyörii isoilla kierroksilla Sipsikaljavegaanit- sivusto. Hengailin siellä itsekin hetken ja seurasin menoa. Sisko on siellä tietysti vaikka asuukin ulkomailla. Minusta sivusto on tietoisesti tai tiedostamattaan ottanut loistavan vastapallon ideallaan. Kaikenmoinen viherpiperrys ja kaninruoka on kielletty tai vain koristeena kuvassa. Käydään idean suurimpien nega-argumenttien kimppuun voimalla itse ja viedään vastustajilta ja vääräleuoilta särmä itse pois. Tämä on ollut monessa muussakin ideassa nykypäivän toimiva markkinointitrendi. Viimeisin tempaus sipsikaljaporukalta näytti olevan oma vegesnagari keskeiselle paikalle retrohenkiseen, nakkikioskiin Helsingin ydinkeskustaan. Ei ollenkaan huono idea, toivottavasti saavat onnistumaan.

Nyt tuli sisko kaukomailta Suomeen lapseni rippijuhliin ja nauttimaan ja nauttimaan viikko Suomen kesästä. Piti siis tehdä hänelle puolisoineen omat ruuat. On tietysti helpompaa hoitaa talouden ruokavastuuta, jos molemmat ovat vegaaneja. Jo pitkin kevättä sisko oli seurannut uutisia ja pongannut hienon suomalaisen innovaation Nyhtökauran. Sitä kuulemma piti saada maistaa täällä. Pari viikkoa yritin ensin itse kuukuilla kauppojen hyllyistä tuota uutuutta, mutta luovutin. Soitin kaupungin isot ruokakaupat sitten läpi ja kyselin tilauspäivistä. Moni sanoi, että tilataan koko ajan, muttei saada kuitenkaan. Yhdellä Citymarketilla oli tilaus sisällä ja lihamestari toivotti tervetulleeksi perjantaina heti klo 8 kauppaan, kun kuormaa puretaan. Siellä sitten olin, oven takana ja ostin rasiat kuuluisaa nyhtökauraa.

Viikonlopun ruokana on sitten tulossa rippijuhliin nyhtöuunipastaa. Juustona käytin Violifen cheddartyyppistä melkeinjuustoa. Maku oli kyllä näin iloiselle sekakäyttäjälle ihan hyvä, se toimi hyvin leivänpäällysteenä ja raastettuna teki mukavan pinnan uunipastaan. Kuriositeettina pitänee kuitenkin mainita, että cheddarin maku oli aromipipetistä kotoisin.  Ostin myös saman sarjan ”feta” melkeinjuustoa, jotta saivat kreikkalaista salaattia kuten me muutkin. Ilmeisesti äitini oli löytänyt toista Suomi-vegeherkkua, jota sisko oli erityisesti pyytänyt, vihiksiä, eli kasvislihapiirakkaa. Tuote sai vegesiskolta vilpittömän innostuneet kiitokset. Leivänpäälysteet oli tietenkin Keijun sinistä, 70% rasvaa sisältävää puhdasta kasvisrasvasekoitetta. Leikkeleinä käyttivät vegaanisia ”makkaraleikkeleitä”. Jogurtit ilman liivatetta tai ihan kasvispohjaisia. Kehuivat kyllä valikoiman laajuutta, onhan kasvissyönti, puritaaninen tai keventäminen nyt trendikästä ja tarjontaa on kysyntään.

Makeat herkut tuntuivat olevan vegepariskunnan sydäntä lähellä. Saimme sitten syödä Suomen vierailun aikana vegaanista mustikkapiirakkaa (siinä oli erinomainen pohja jogurttia, kunhan saan tarkan ohjeen siskolta, kokeilen sitä johonkin omaan juttuun) ja mansikkakakkua, jonka kakkupohjaan tuli oliivioljyä, vichyä ja omenahilloa. Munkkikahvit juotiin kahden ison kaupungin toreilla, ja vegepiireissä sana leviää ja oikein metsästävät vegaanisia munkkeja, kananmuna se varmaan korvattava on. Siinä olivat sitten omenahillotäytteisten munkkipossujen kanssa suupielet sokerissa. Soijapohjaista maidonkorviketta sai kahviin 20 sentin lisämaksusta, hieno ele torikahvilalta. Ainoa ei -soijamaitoa kahvissa käyttavän myyjän ongelma oli, että tarjottiin siitä lisämaksusta tavan soijajuomaa, joka juoksettuu kuumassa kahvissa. Markkinoilla on kyllä tarjolla ihan kahvia varten tehty soijajuoma, ja sen hinta kattaa tuon lisämaksun kyllä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.