Tämä kesäloma meni tosiaan suunnittelematta mökkeillessä. Pääsin vielä viettämään rentoutuslomaa suvun mökille elokuussa. Kelit eivät olleet enää niin kirkkaat ja lämpöiset kuin ensimmäisellä lomaviikollani heinäkuun puolella, mutta en helteestä pidä, ja toisalta, kun teki mökkihommia, pilvinen keli oli loistava. Isommat sateet alkoivat lomaviikkoni loppupuolella ja itseäni harmittavasti jäi muutama ”urakka” kesken. Mutta kiva oli puuhastella, hommia ja projekteja oli tarjolla, muttei mitään painetta järjestyksellä tai suorittamisella, joten rauhallisiin kahvihetkiin riitti aina aikaa.

Yksi iso projekti oli rakentaa kokonaan uusi mansikkamaa. Vanhat mansikkamaat olivat jo melkoisen rapautuneita ja rikkaruohojen torjunta alkoi käydä jo työstä, saati satoa ei kuitenkaan ollut tarjolla. Ostettiin sitten äidin kanssa uudet mansikkakankaat ja projekti käyntiin. Ensin siirsin kaikki kohtuullisen käypäkelpoiset vanhat taimet toiselta mansikkamaalta vanhempaan maahan sijoitukseen. Sitten talikolla käänsin koko ns uuden maan ja perkasin sen rikkaruohoista. Sitten vanhempani tulivat apuun ja jyrsitiin ja lannoitettiin alue, ja sekoitettiin sekaan edellisellä lomaviikollani rouhittua oksahaketta. Uudet mansikkakankaat viritettiin siihen päälle. Äiti osti vielä uusia terhakoita taimia parantamaan kasvustoa ja olivat sitten istuttaneet kokonaan uuden mansikkamaan. Ensi kesänä näkee sitten miten onnistuttiin…

Niitin isoja alueita niityä, haravointijätteitä kertyi useita kuutioita. Siitäpä saa hyvää kompostin ainesta. Ruokajätehän mökillä kompostoidaan ihan kompostoriin ja kauden loputtua sitten noiden puutarhajätteiden sekaan, kuten hyyskänkin jätteet. Mökkeily ei ole mitään hätäisen, suorituspaineisen ihmisen hommaa. Hyvä komposti tehdään ensimmäisenä vuonna, käännetään toisena ja vasta kolmantena sitävoi uudelleen kierrättää multana. Toki sen päälle voi toisena vuonna jo istuttaa vaikka kurpitsan, joka nauttii kompostin lämmöstä. Hyvänä vuonna saattaa versot ja valmiit kurpitsat kiertää pitkänkin matkan puutarhan kätköihin ja saattavat yllättää koollaan puutarhurin. Satoaikaan parasta oli noukkia marjapensaista itselleen iltapalaa, pari desiä marjasekoitusta. Mökillä on monenvärisiä viinimarjoja, vihreät olivat juuri kypsyneet ja maistuivat mukavan miedoille

Rantasaunalla kävin aina iltaisin pesulla. Mökin saunatupa johtaa suoraan laiturille ja kävin siellä tietysti kuivattelemassa ja nauttimassa järven tyyneydestä ja rauhasta. Yhtenä iltana taas avasin laiturin oven ja huh…. järvemme joutsenet olivatkin rannassamme, parin metrin päässä laiturista. Koira sai tietysti täpinät, että mitäs tämä oikein on ja miten noihin pitäisi suhtautua. Ilmeisen iskäjoutsen otti tiukan katsekontaktin koiraan ja siinä pitivät yhteyttä. Onneksi koira uskoo sanaa ja sain sen rauhoittumaan vain tilanteeseen ja saimme paremmin aikaa tutustua toisiimme. Minulla ei ollut kameraa (yllättäen) kaulassa roikkumassa, kun pesulle lähdin, enkä päässyt tilannetta kuvaamaan. Koskaan en ole nähnyt joutsenta noin läheltä. Onhan se mielettömän iso ja uljas lintu. Eikä ihme,  kun lähtevät lentoon, tuon massan nostaminen vedestä ja kiihdyttäminen lentoon on aikamoinen säpellys. Ja jos tuollainen lintu hermostuu, kuten joutsen toki tekeekin reviirilintuna, iso siipienväli ja äkäinen luonne, joka tulee suoraan päälle uhattuna, pelottaa kyllä useimmat häiritsijät tiehensä.

Toinen lintuepisodi oli sitten taas, kun huomasin ison harmaan linnun kaartavan rantaan, laiturille. Äkkiä kamera mukaan ja hiipimään pusikon kautta sinne. Nyt oli kysessä kurki. Iso kuin mikä, lentäessään siipiväli oli parimetrinen, pitkä kaula edessä ja kuikelojalat sojottivat taakse. Näitä kurkia on kuulemma ollut mökillä, ongelmaksi asti. Kokolailla luomutuotannossa ollut pikkutila suorastaan kuhisee söpöjä pikkusammakoita ja salamantereita. Taitavat olla mieluisaa ruokaa kurjille. Ongelma on kuitenkin noissa isoissa parvissa, että isojalkaisina ja pitkänokkaisina tuhoavat kasvimaita ja tuota mansikkamaata herkkuja etsiessään. En saanut kunnollista kuvaa linnusta, kun arkana lehahti laiturilta taas lentoon. Elokuinen, yksinäinen kurki taisi olla tulevien parvien ruokailupaikkojen tarkastaja, toivottavasti viesti meni perille, ettei tälle tontille tultaisi juuri tänä syksynä tankkaamaan. Vaikka milläs tuon estät, varsinkin kun mökki ei enää ole kokoaikaa asuttuna. Siinäpä olisi koiralle ihmettelemistä jos iso parvi sinne lehahtaisi.

Lomaviikko lopahti tosiaan hieman kehnoihin keleihin ja lähdin kotia kohden. Toki piti palkkatöihinkin palata, mutta hiukan haikein mielin lähdin sieltä pois. Kun kannoin laukkuja autolle huomasin auton kyljessä hämähäkin verkon. Voi kun se lämmitti mieltäni, olin ollut viikon rauhassa, paikoillani mökillä, eikä ollut tarve lähteä mihinkään