Ja tapahtui taas kerran, että sain edullisesti itselleni 5,4 kg Black Angusin tomahawkia. Tomahawk on lihanleikkaustapa. Kokonaisesta naudan kyljestä jätetään noin 30 cm mittaiset kylkiluut lihoineen paikalleen ja luiden yläpäässä oleva ulkofile. Kun kylkipalasta leikataan luiden mukaan pihvejä (veitsi uppoaa sinne luiden väliin hyvin, ei tähän tarvita sahaa ollenkaan), muodostuu intiaanien tomahawk- kirvestä muistuttava massiivinen lihaherkku. Kun raaka-aineena on pihvilihaksi jalostettua, rauhassa kasvanutta Black Angusta, siinä on paljon marmoroitunutta lihaa makurasvoineen. Heikompihermoista rasvanvälttäjää voisi hirvittää se valkoisen rasvan määrä….

Näin marraskuun vesi- ja räntätuiskussa ei ole kovin suuria mahdollisuuksia grillailla komeasti isolla barbequegrillillä. Tosin sellaista minulla ei ole muutenkaan, joten en kauheasti menetä vuodenajan takia. Isolla parilalla tämä herkku on näyttävä kokonaisuus, ja yhdestä tomahawk- muotoon leikatusta palasta syö 2-3 henkeä hyvin. Tällä kertaa iso lohkareeni, siis 5,4 kg lihaa ja luuta meni palasiksi. Palassa oli 4 isohkoa kylkiluuta, ja komea pala ulkofilettä. Kääräisin ulkofileen irti kaarevista luista veitsellä ja siivosin siitä ympäriltä ainakin 300 g rasvaa pois. Kyllä, sitä jäi vielä lihaan mukavasti, kuten kuvista näkyy…. Koiralla oli onnenpäivät, isot kylkiluut irti toisistaan ja koira sai nyt yhden luun herkutteluunsa ja loput luut pakastimeen odottamaan uutta herkkuhetkeä. Enpä ole nähnyt noin puhtaiksi kaluttuja luita vähään aikaan ja loppuilta meni koiralla rouskuttaessa tuoretta luuta.

Minulle jäi siis noin 1,5 kg komeaa ulkofilettä. Leikkasin sen roheasti 4 osaan, joten pihvit olivat aika massiiviset. Talouden teinineiditkin vaan pyörittelivät silmiään ensin, mutta hyvin upposi…. Paksuutta alkoi jo olemaan noissa pihveissä, joten ne vaativat jo pidempää paistoaikaa pannulla. Sitten hetkeksi lepäämään leikkuulaudalle ja syömään.

Kaveriksi lihalle esikeitin hetken juureslohkoja ja vielä loppukypsensin ne voi-hunajassa pannulla. Perunalisäkkeenä oli valkosipuliperunalaatikko. Aika raskas kokonaisuus, mutta jos harvemmin syö, maku oli kyllä loistava. Tosiaan, kaikkea arvokasta, rakkaudella kasvatettua makurasvaa ei kannata ottaa etukäteen pois. Se sulaa pannulle ja lihassyiden välissä olevat rasvat pitävät lihan maukkaan pehmeänä. Harvinaisempaa herkkua, mutta kokeilemisen arvoista.