Minullahan on ollut jo monta vuotta vohvelipannu tuolal keittiön ylähyllyllä. Hyvin se siellä säilyy, vaikkei koko ajan käytäkään. Vaikka taikinat ovat helppoja ja käyttö vielä helpompaa, se vain tuntuu välillä unohtuvan sinne. Huomattavasti siistimpää ja nopeampaa on tehdä vohveletia kuin lettuja ja nuo suurimmat arvostelijani, teinineidot kehuvat vohveleita vilpittömästi aina hyviksi. Teimme tuossa viikolla perusvohveleita taas pitkästä aikaa, nuorempi neito innostui tuunaamaan vohvelinsa kuningatarhillolla, suklaakastikkeella, kermavaahdolla ja koristeli ne vielä pakastemustikoilla. Minulle riitti mummin huippulaadukas päärynähillo ja kermavaahto. Helppoa ja hauskaa!

Raskaan työviikon (tuo on kyllä sarkasmia, ei se nyt niin kovasti rasita, mutta on toki aina käyttökelpoinen tekosyy herkutteluun) jälkeen pohdin tuota vohvelintekemisen helppoutta. Siitä se ajatus sitten lähti, jos tekisi punajuurisoseesta pohjan, sekaan kananmunaa ja jauhoja, eikös siitä taas synny vohvelitaikina. Suolainen ruokavohveli! Ajatusta punajuurisoseeesta edesauttoi toki se tosiasia, että jääkapissa sattui olemaan valmis pötkö erästä toista ruokakokeilua varten, mutta se voi nyt odottaa, kun tämä tuntui taas erittäin toteutus/kokeilukelpoiselta ajatukselta.

Taikinan kaavahan oli simppeli;

3 dl punajuurisosetta (kasviskeiton jämät toimivat varmasti yhtä hyvin), sekaan 2 kananmunaa, 1 dl turkkilaista jogurttia ja 3 dl vehnäjauhoja, joiden sekaan on lisättu 1 tl leivinjauhetta, 1 tl ruokasoodaa ja 1 tl suolaa. Kaikki sekaisin vain kauhalla ja turpoamaan puoleksi tunniksi. Lopuksi 100g sulatettua voita sekaan ja paistamaan. Vohvelirautaahan ei tarvitse enää erikseen voidella, kun taikinassa on jo rasvaa. Vajaa desi taikinaa pannulle, kansi kiinni ja simpsalabim, vohveleita alkaa tulla kuin liukuhihnalta. Tästä määrästä tulee kuitenkin noin 10 vohvelia, että onhan noita tuossa taas ….

Lisukkeeksi tarjosin itselleni graavattua siikaa ja tillilla ja sitruunalla maustettua smetanaa. Taikinahan oli syvän punajuuren värinen, mutta ilmeisesti kananmuna ja jauhot ja kupsyminen veivät väriä enemmän ruskean punaiseksi, mutta maussa oli havaittavissa punajuuren mieto maku, mikä oli tärkeää. Toisaalta makuhan on mieto, joten jos ympärillä elää vähemmän juureksia arvostavia syöjiä, heillekin näitä saa tarjoiltua huoletta. Taas sai helpolla juureksia enemmän elämään!