Sain postia K- plussajärjestelmästä. Lähelläni on pieni K-Market ja isot viikko-ostokset teen läheisessä Citymarketissa. Näin se vain on vuosikaudet mennyt. Kovasti ypärillä käydään keskustelua ruokakorin hinnasta, varsinkin akselilla Lidl ja S-ryhmä. Minulla ei ole yhtään sen enempää rahaa kuin muillakaan, ehkä jopa keskiarvoja vähemmän, mutta silti pidän vain K-kaupan valikoimista ja tarjoukset osuvat minun makumaailmaani paremmin. Olen siis uskollinen k-kaupan asiakas. Toki minua kiinnostaa tietysti paljonko tuote maksaa, mutta minulla on näitä henkilökohtaisia referenssejä tietyissä tuotteissa.
Kahvini on aina Juhla Mokkaa tai Presidenttiä, mielellään tummapaahtona. Niitä saa usein könttätarjouksesta. Arkijuustomme on aina Oltermannia, kilon paloina, niitä menee kaksi kuukaudessa tässä taloudessa. Maitotuotteemme on aina kotimaista ja laktoositonta, myös voi, jota kuluu paketti kuukaudessa. Aamupalaleipäni on aina Oululaisen jälkiuunileipää. Ostin jossain vaiheessa luomuversiota, mutta kun kuulin, että raaka-aine tulee ulkomailta, palasin perus jälkiuunileipään, jonka valmistus ja raaka-aine on täysin kotimaista. Liha on aina kotimaista, kananmunat vain ja ainoastaan Kannisen (Suonenjokelainen tuottaja) munia. Tuoremehut ovat lapsen suosimaa Valion appelsiinitäysmehu tai oma suosikkini, ahvenanmaalainen kylmäpuristettu 3 l tonkissa myytävä omenatäysmehu. Leivänpäälle Oivariinia.
Nyt sain siis k-ryhmälät mielenkiintoisen yhteenvedon ostoksistani. Hienosti on eritelty ostoni ensimmäisen 9 kk ajalta, ja koska olen 97% kauppauskollinen, nämä luvut ovat uskottavia. Meillä menee talouden kahden neiti-ihmisen kanssa ruokaan keskimäärin 450 euroa kuussa! minusta se on aika vähän, ottaen huomioon tässäkin blogissa 90% valmistamani kikkakakkoset ja kaikenmaailman kokeilut. Ei kovin nälässä olla ollenkaan, eikä kitkutella halvimman version kanssa. Proteiineja eli lihaa saan edullisesti töistä, ja niiden summa on tuossa 450 euron kuukausiköntässä mukana. Ja syön itsetekemäni ruuan joka päivä lämpimänä töissä, sekin summa jokapäiväisessä ruokailussa kuuluu tuohon summaan. Olen kyllä ihan ylpeä tekemisestäni ja linjastani. Hyvää ja monipuolista ruokaa saa, kun näkee itse vähän vaivaa ja soveltaa tarvittaessa.
Nakusipuli on minusta ruokakaupan kikka vol 7…. melkoinen turhake mielestäni. En kiellä noita perusteluja, mutta pakastettu, valmiiksi kuutioitu sipulikin on jotenkin fiksumpi valmistuote markkinoilla. Pahviin ja muoviin pakattu kuorittu sipuli ei taivu tällaisen ruokaihmisen ajatukseen mitenkään. Kyynelehtimisen kannalta sillä päälimmäisellä kuorella ei ole mitään tekemsitä, toisaalta, ktoiin voi huoletta ostaa sen kilon tai kaksi kuivaa sipulia (kuorineen), koska tuote kestää hyvin. Tämä valmiiksi kuorittu sipuli taas kuivuu helpolla ja ne aromit, joista maksan käyttäjänä, sipulinmaku, haihtuu hapettamaan vaan muita tuotteita. Kaupan kannalta taas tuote on enemmän valvottava ja huomatavasti helpommin pilaantuva, ja aiheuttaa helpommin biojätetettä… ja kuoret ovat taas sitä turhaa sekajätettä. Kaksipiippuinen asia, toisaalta jätettä pitäisi vähentää, toisaalta sitä tuodaan markkinoille lisää koko ajan. Ketähän kaikkia näillä eri linjauksilla yritetään miellyttää?
http://www.hs.fi/talous/art-2000005010177.html
Nakusipuli nosti somemyrskyn, mutta helppokäyttöiset kasvikset ovat osa isompaa kulutustottumusten muutosta
K-kauppoihin tullutta kuoretonta sipulia pidettiin uusavuttomuuden huippuna. Sekä kauppa että teollisuus uskovat kuitenkin, että hedelmä- ja vihannesosastolla on vielä paljon tilaa valmiiksi kuorituille ja pilkotuille kasviksille.
”KAMMOTTAVA TURHAKE!” ”Nykyihminen ei osaa enää edes kuoria sipulia!” ”Uusavuttomille tällaiset.” ”Älytön tuote!”
Kesko kuvitteli auttavansa kiireistä ruuanlaittajaa tuodessaan tällä viikolla K-kauppoihin ”nakusipulin” eli valmiiksi kuoritun sipulin, mutta saikin vastaansa somemyrskyn. Oheiset purkaukset on poimittu Twitteristä.
Kuorettomassa, muoviin pakatussa sipulissa törmäsi yhteen kaksi kasvavaa ilmiötä: elintarvikkeiden lisääntyvä helppokäyttöisyys ja kasvava ympäristötietoisuus.
VAIKKA NAKUSIPULI häipyisi kauppojen hyllyiltä yhtä nopeasti kuin somekohu haihtuu, valmiiksi kuorittujen ja pilkottujen tuotteiden osuus hedelmä- ja vihannesosastoilla tulee jatkossa vain lisääntymään. Tästä on vakuuttunut sekä teollisuus että kauppa.
”Uskomme vahvasti tähän. Tätä tukevat sekä kuluttajatutkimukset että jo tapahtuneet muutokset kulutuskysynnässä”, toteaa Ruokakeskon osto- ja myyntipäällikkö Liisa Eronen. Esimerkiksi Pirkka-kukkakaalimuru on löytänyt Keskon mukaan hyvin asiakaskuntansa.
”Pilkotut, käyttövalmiit tuorekasvikset ovat läpimurron kynnyksellä”, sanoo myös tuoretuotteiden valikoimajohtaja Antti Oksa SOK:lta.
”Kaikki trendit – halu saada helppokäyttöisiä tuotteita, kasvisten suosion kasvu, terveellisyyden korostaminen – viittaavat siihen, että on vain ajan kysymys milloin nämä lyövät läpi.”
MUUN MUASSA pakasteista tunnettu Apetit toi elokuussa kauppoihin Tuorekset-nimiset tuoreet, pilkotut vihannekset. Ne ovat ylittäneet syksylle asetetun liikevaihtotavoitteensa, kertoo Apetit-konsernin ruokaliiketoiminnan johtaja Anu Ora.
Oran mukaan Suomessa hedelmä- ja vihannesosastoilla on vähemmän valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja vihanneksia ja hedelmiä kuin monissa muissa Euroopan maissa, esimerkiksi Hollannissa. Siksi hän uskoo, että kasvunvaraa tuoteryhmässä on.
”Meillä on mietintämyssyssä lisää ratkaisuja.”
Jo nyt suomalaiset ostavat paljon valmiiksi pilkottuja pakastevihanneksia, mutta tuoreet ovat Oran mukaan vielä nopeakäyttöisempiä.
ELINTARVIKKEIDEN helppokäyttöisyyden lisääntyminen on vuosikymmeniä kestänyt kehityskaari, jonka aikana kauppoihin ovat tulleet muun muassa valmiiksi siivutetut leivät ja juustot, broilerisuikaleet, naposteluporkkanat, huuhdellut salaattisekoitukset, kuoritut ananakset ja syöntikypsät avokadot.
”Vielä 1980-luvun alussa broileria oli saatavana vain kokonaisena pakasteena”, muistuttaa SOK:n Oksa.
Nyt esimerkiksi heti käyttövalmiiden salaattisekoitusten myynti kasvaa hänen mukaansa kaksinumeroisin prosentein.
HEDELMÄ- ja vihannesosastolla helppokäyttöisyyden lisääminen on kuitenkin haastavaa siksi, että tuoretuotteiden myyntiaika on lyhyt.
”Ne vaativat siksi riittävän ison kierron, tarpeeksi suuren kysynnän, että tuote osoittautuisi toimivaksi”, Oksa sanoo.
Lisäksi koko ajan vaarana on lipsahtaa naurettavuuden puolelle. Raja uusavuttomuuden ja helppokäyttöisyyden välillä on veteen piirretty ja muuttuu ajan myötä. Saksassa nakusipulia muistuttaneen kohun aiheutti vuonna 2012 kuorittu, muoviin pakattu banaani.
Kun hedelmältä tai vihannekselta riistetään sen oma, aivan pätevä kuori ja kääritään se muoviin, kuluttaja joutuu tasapainottelemaan helppouden ja ympäristöystävällisyyden välillä. Miten tämä ristiriita pitäisi ratkaista?
”Se on hyvä kysymys”, SOK:n Oksa sanoo.
”Toinen puoli tässä on kuitenkin ruokahävikki. Jos ostetaan vaikka iso kukkakaali, on vaara että siitä käytetään vain osa, ei sekään ole ympäristön kannalta hyvä. Mutta on kriittinen juttu, että näitä tuotteita ei saa ylipakata, kuluttaja ei hyväksy sitä.”
ristiretkiruokaan 