Olin työpaikkamme lähikaupassa ystävän kaverina, ei oikeasti ollut mitään ostettavaa itselle, mutta sitten se taas napsahti. Kastanjat! Talvihan on niiden sesonkiaikaa ja siinäpä tarpeeksi hömppää perjantai-illaksi. Muutaman kerran olen niitä syönyt aikaisemmin ja aikoinaan kun jäätelöä tein, henkilökohtainen maitopohjaisen jäätelön suosikkini oli kastanjajäätelömme. Se tehtiin italialaiseen 100% kastanjatahnaan. Välimeren maissahan  kasvaa oma lajikkeensa, Suomen arktisilla asteilla pärjää vain hevoskastaja, ja sen siemenet ovat myrkyllisiä. Kastanjaa on sanottu köyhän miehen ruuaksi, ja on se varmaan toiminut omana energianlähteenä huonommissakin oloissa. Kaivoin wikipediasta kastanjan ravitsemukselliset tiedot, ja hyvältähän tuo näyttää. Ei paljoa energiaa ta irasvaa, mutta vitamiieja ja kivennäsiaineita on paljon. Onhan se puunsa siemen. Ei siis pähkinä ja täysin gluteiiniton.

Raakana kastanjoita ei voi syödä, mutta kypsennettynä tärkkelys hajoaa ihmiselle syötävään muotoon. Yksi tapa valmistaa kastanjoita on keittäminen, toinen on paahtaminen. Kastanjoille on olemassa oikein paahtoastiakin hiillokselle, minä tyydyin vain paksupohjaiseen paistinpannuun. Kuoreen kannattaa tehdä sahalaitaisella veitsellä pari viiltoa ristiin, näin sisus ei räjähdä kokonaan paahtamisen aikana. Paahdoin kastanjoita noin 10 minuuttia, käänsin kerran ja kuori tummui. Kuumien kastanjoiden päälle voi laittaa hetkeksi keittiöpyyhkeen, kuoren alla oleva sitkeä sisäkuori irtoaa helpommin. Sitte nvain näpertämään niitä auki ja napostelemaan. Varsinaista seurusteluruokaa tämäkin. Hiukan lämpiminä ne maistuvat pehmeän makeilta, pähkinäisiltä. Kypsiä kastanjoita voi maustaa, nyt kokeilin kaveriksi ohutta siivua voita ja sen päälle raastettua sitruunankuorta ja ripaus merisuolaa. Olipas makoisa yhdistelmä! ja hinta oli sen 5€ / kg, joten mistään luksusluokan herkusta ei ole kyse…