Peruna on jo niin last-season, että kaikkea pitää kokeilla…. no ei, peruna on minulle tärkeä ja hyvä raaka-aine, se taittuu moneen muotoon, on edullista ja mikä tärkeintä, kasvaa hyvin Suomessa. Bataattiranskalaiset tuntuvat olevan suuren aallon harjalla, ja hyvähän tuota on laajentaa makuvalikoimia uusiin juttuihin. Lähi cittarissani kävin taas ruokaostoksilla ja mukaan tarttui cassava, tai toiselta nimeltään maniokki. Tumman ruskea iso juures. Maniokki on kasvanut alunperin latinalaisessa ameriikassa, kuten tunnetumpi mukulakaverinsa perunakin. Toisilleen nämä ei vät ole mitään sukua, maniokki on tyräkkien sukua, mutta sille kasvaa tärkkelyspitoinen juurakko vararavinnoksi. Näppärä ihminen on sitä alkanut hyödyntää, vitamiineja siinä tuntui olevan ihan hyvin. Muistelen jossain olleen aikoinan maininnan , että siitä voi keittää jonkinlaista puuroa ja pysyä hengissä.

Nyt oli minulla sitten vakaa aikomus kokeilla tämän ranskalaisbuumin mukana cassava- ranskalaiset. Cassavan pinta oli jotenkin vahamainen mutta hyvin siihen upposi kuorimaveitsi. Kuorin juuren ja leikkasin isohkoiksi ranskalaispaloiksi. Tässäkin on kaksi tapaa, uppopaisto tai uuni, nyt en viitsinyt lähteä pulaamaan rasvakeittimen kanssa, joten uuniin menivät. Esikeitin cassavan palaset ensin vedessä noin 10 minuuttia, kuivasin pinnat ja maustoin ne. Uunipannuun leivinpaperin päälle, 200 astetta ja noin 30 minuuttia. Käänsin palat kerran paistamisen aikana. Kivastihan ne paahtuivat! Maku oli aromikkaampi kuin perunassa, rakenne hiukan kuituisempi, paahtopintaa saa olla, niin syntyy suutuntumaa. Ei ollenkaan huono vaihtoehto välillä