Tulihan se loma taas vihdoinkin… minä pyydän vuosilomani aina loppukesälle. Tänä vuonan oli kovat odotukset, että kelit olisivat kesäiset, mutta taisi jäädä tänä vuonna kesä jotenkin pahasti jonnekin välitilaan. Loppujen lopuksi toukokoinen talvilomaviikkoni taisi olla hellejaksoineen kesän kuumin. Se oli ainoa viikko, jolloin minusta tuntui aurinkokin iholla kuumottavalta, pelkasin jo olkapäideni palaneen. Töissä tuo koleus ei kovinkaan paljoa haitannut, ja koiran kanssa oli helppo ulkoilla, kun se reppana ei läkähtynyt.

Pientä kriisinpoikasta alkoi nousta ilmaan heinäkuun puolessa välissä, kun facebook muistutti minua hienolla vadenlakuvalla ja täydellä kupilla… eipä ollut vadelmia vielä, ei. Kun pääsin heinäkuun lopulla mökille…. eipä ollut pensaissa syömämarjoja, kaikki raakileita. Viime vuonna äiti oli jo isot määrät poiminut pois ja jäljella sopivasti iltapalamarjoja.  Kasvimaatkin olivat aika huonossa satokunnossa, onneksi punajuuri, tilli, herneet ja sipulit tuntuivat pitävät tästä kesästä. Uutena kokeiluna sain äidin innostumaan härkäpavusta. Se on kasvanut hyvin, mutta sato tulee vasta syyskuussa. Viime vuonna raivasin isolla projektilla toisen mansikkamaan. Suurin saalis koko kesälomani aikana taisi olla ne 12 mansikkaa yhden päivän saaliina. mökin viljelypäiväkirjojen mukaan vuonna 2001 mansikkaa tuli 442 kg….

Mutta hienoa siellä oli kuitenkin olla, mökillä. Marjapensaiden alustoja perkailin ja sitten tein paljon puusavottaa, kun raivasimme rantametsikön auki taas. Nyt kelpaa katsella järveä pihakeinusta… tosin tuota raivausprojektia taitaa riittää ensi vuodellekin. Sienivuotta ennustettiin hienoksi, mutta myöhäiseksi. Tämä oli totisinta totta,,, kuivimpina päivinä äitikin valutteli saunapolun kantarellikasvattamoomme vettä, ja kyllä elokuun puolessa välissä nautimme useita lähiruokapohajisia kantarelliruokia. Mökkitien varrella on pätkä umpikuusikkoa, herkkutatit polkaisivat kautensa komeasti,  käyntiin ja satoa tulikin sitten kassikaupalla kerrallaan. Tänä vuonna niitä riitti kuivatukseen saakka.