Lapsuuden ruokamuistojani ovat aina ollet vahvasti italialaistyyppiset ruuat. Meillä pasta oli kahdessa kategoriassa, jotka nimesin nuorena natiaisena mutkattomasti pikkupastaksi ja bologneseksi. Nämä koodit ovat jatkuneet omassa perheessäni, jos toki vaihteluun ovat tulleet myös mukaan pasta Alfredo (broileria, kermaa ja pestoa) ja lohipasta (kylmäsavulohta, sitruunaa ja tilliä).  Pikkupasta on tietenkin pasta Carbonaraa, nimitys tulee sen nopeudesta, vaihtelevasti teemme sitä kermalla tai ilman. Bolognese on sitten se ”iso” pasta, koska sitä tehdään ajalla hauduttaen. Lapsena oli suurinta herkkua saada pehmeää akstiketta lautaselle ja anutiskella sitä sitten vaalean leivän palan kera, lautanen tietysti pyyhittiin täysin puhtaaksi loppuleivällä. Kerralla kun tekee kastikkeen noin kilosta jauhelihaa, sitä jää hyvin pakastettavaksi ja käytettäväksi taas pikaruokana sopivalla hetkellä. Variaatitoita ovat olleet savukinkku, porkkana ja varsiselleri, punaviinillä haudutettua raguakin olen kokeillut, valkoviiniäkin olen joskus tirauttanut sekaan, kun on ollut tarjolla. Nyt oli taas käytössä 3 kg naudan jauhelihaa, joten ensin siitä iso Bolognese kypsymään sunnuntaipäivän iloksi ja loppu pakkaseen muita jauheliharuokia varten 500 g annoksina.

Bologneseen marraskuisena sunnuntaina tulee;

1 kg naudanjauhelihaa

3 prk tomaattimurskaa (400g)

3 isoa sipulia

3 valkosipulin kynttä

400 g porkkanaa raasteena

400 g lehtisellerin vartta pilkottuan pieneksi

1 tuubi (70 g) tomaattipyrettä

1 rkl sokeria (taittaa tomaatin karvautta)

vettä voi lisätä, jos menee kovin paksuksi

sekaan yrttimausteita muutama rkl, nyt laitan Provencen sekoitusta

2 tl kuivattua lipstikkaa (ei pakollinen, mutta kokeilen uutta twistiä)

suolaa 2 tl ja mustapippuria rouhittina muutamia kierroksia

Freesaa kasviksia ensin oliiviöljyssä padan pohajlla. lisää tomaattipyre ja sokeri sekaan ja anna kypsyä ja maustua hetki. Lisää sekaan ruskistettu jauheliha (olen kokeillut laittaa jauhelihan myös raakana, mutta minusta se on vähän mannapuuron- omaista, ruskistettuna tulee parempi rakenne ja suutuntuma ja maukasta paistopintaa). Yrittimausteet sekaan, ja tomaattimurskat päälle. Anna ensin kuumentua kunnolla, ja laske sitten lämpötila liedelllä miedoksi. Minulla on tätä(kin) ruokaa varten paksu valurautainen pata, siellä kastike saa muhia useamman tunnin. Sekoitus vaan pohjia myöden silloin tällöin, hyviä kypsymisen merkkejä ovat tomaattinen öljy kastikkeen pinnalla ja tietysti kotikokkaajan työsuhde-etu, maistella voi aina välillä sen leipäpalasen kanssa.