Kaikenlaista kokkailen, toki, mutta edelleen on tuolla ”odottavien” ruokien listoilla aljon perinteisiä klassikoita odottamassa työstämistä. Kaalilaatikkoa ole ntehnyt muutaman kerran eläissäni, myönnän, mutta ne ovat aina olleet jotenkin ”ei- ihan- kuitenkaan”- tasolla. Sitten kun innokas kokki vääntää 3 kg kaalilaatikkoa, mikä ei kuitenkaan ole pilalla, ei kehtaa kuitenkaan heittää syömäkelpoista ruokaa pois, joten kolmantena päivänä ”melkein-hyvä” kaalilaatikko tulee korvista ulos ja kestää hetken, että lähtee taas uudelleen nöyryyttämään itseään. Mikä niissä sitten on ollut vikana, kerran noudatin ohjetta, jossa kaalit vaan silputtiin ja vuokaan… oliva kyllä vähän puisen kuivia, aina ei pidä olla niin fastfood – moodissa. Joku versio oli taas mautonta puuroa, mittasuhteet ei tainneet olla kohdillaan. Ja pitää kuitenkin muistaa, että vaikka kaali säilyy pitkään talven yli, syksysesongissa ne ovat meheviä.
Raaka-aineet olivat;
1,5 kg silputtua kaalia
2 dl puuroriisiä
2 isohkoa sipulia
500g jauhelihaa
1 dl siirappia
1-1,5 litraa vahvaa lihalientä
Suolaa, pippuria ja meiramia
voita nokareina pinnalle
Keitin ensin tilkassa lihalientä puuroriisiä pehmeämmäksi, noin 10 minuuttia. Sitten aloin paahtaa jauhelihaa ja sipulia pannulla, annoin murennetun jauhelihan saada itseneäs kunnolla paistopintaa ja rapeutta ja maustoin sen. Laitoin lihaliemen ja kaalin isonon kattilaan ja annoin kaalin pehmentyä liemessä, sehän menee paljon kasaan samalla. Sitten ainekset sekaisin vuokaan, pinnalle siirappi (aivan ehdoton juttu kokonaisuuden kannalta) ja voinokareet. Uunissa annoin sen olla 175 asteessa pari tuntia, lisäsin hiukan nestettä vielä loppupuolella ja peitin vuuan foliolla, että pysyy mehevänä. Se tuoksu, joku sanoo haju, mutta se aromikas tuoksu joka nousi koko asuntoon. Kaalilaatikon paras kaveri on aina puolukkasurvos, täydelliset yhdessä. Tämä on myös hyvä ruoka pakastaa, kerralla kun tekee sen noin 5-6 annosta, niin syö pari päivää ja loput pakkaseen, sieltä saa taas sopivalla hetkellä passelia lounasruokaa töihin.