Vähittäiskaupan puolelta en tätä herkkua koskaan löytänytkään, eikä sitä tukkupuolella ole kovinkaan usein tarjolla, jos kai koskaan. Kyselin pork bellyn, eli possunkylkeä pintanahalla kerran Atrian edustajalta, hän sanoi sitä olevan tuotannossa, mutta pitänee tilata erikseen kaupan lihavastaavalta, jos sitä haluaa. Äh, ei ole saanut sitä aikaan. Mutta kausi toisensa jälkeen noissa ruokaohjelmissa, kuten suuresti arvostamassani Master Chef Australiassa, tehdään vähintään kerran pork bellyä, itämaisittain tai länsimaalaisittain ja se juttu on juuri siinä nahassa. Sen oikeaoppinen paistaminen, crackling, saa Garyn ja Georgen suupielet aina ylöspäin. No nyt sitten tuli tilaisuus töissä, kun tukkuun oli tullut tilausvirheenä tätä herkkua. Itse ostin 3 kg palan, tarkoitus on tehdä siitä kaksi eri ruokaa. Tarjolla oli myös 5-6 kg palat. Työkaverit, jotka toki ovat tämän alan ammattilaisia ihmettelivät suunnatonta riemuani ja intoani tuotteesta. Sain muutaman nettireseptin kautta heidätkin ostamaan tätä muualla maailmassa normaalia herkkua. Sen verran kyllä pitää olla herkkusuu-kriittinen, että paksuutta olisin toivonut palalle enemmän, ne kylkipalat, joita televisiossa pyöritettään noissa kokkiohjelmissa, ovat lihaisampia kimpaleita, mutta pääsenpähän kokeilemaan kuitenkin.

Pala sitten vaan leikkulaudalle ja nyt kuviamausteverisona valmistus. Eli nahkaan terävällä veitsellä syviä viiltoja ”paljon” ristiin rastiin. Hieroin cajunmaustsekoitusta ja ruokaöljyä palan molemmille puolille, tässä versiossa ei siis ole luita ollenkaan, eli kyse ei ole ribseistä. Sitten lohkare uuniin, ensin 20 minuuttia 200 astetta ja loput slow food- periaatteella 125 astetta ja pari tuntia. Eli kyse on ylikypsästä, haarukalla murenevasta lihasta. Pinta eli nahka tosiaan rapeutui paiston aikana ja ratisi ihanasti hampaissa. Makuhan on pekonimainen eli hivelee ihmisen makunystyröitä täydellisesti…. Se oli HYVÄÄ!!! pintapaloja tuli vain napostelua puhtaasta ruokahimosta…