Mummivainaa oli hämäläistä sukua ja näitä ruokaperintöjä syötiin kun oli pieni. Kaikkia reseptejä ei saatu talteen, ja vaikka esim mummin pannukakun ohje on kirjattu seuraavien sukupolvien muistiin, ja aito paistokuppikin on perintönä äidilläni, ei se vaan ihan autenttinen ole. Unhoon, vain makumuistoiksi, ovat jääneet täydellinen perunaloora jouluksi, kaalilaatikko, kaalikääryleet, lihapullat…. Mummihan teki jokaiselle pienen sukumme jäsenelle omat herkut, kun kylään mentiin. Sai tilata ruuat… äitini sai kaalilooraa, minulle tehtiin silakkalooraa. Jälkiruuaksi sitten mahdottoman mustat kahvit ja sörsseliä, joka oli hedelmiä ja rahkaa. Kahvi oli vanhalle kansalle tärkeä toimenpide, vieraille piti ilmeisen tarjota erityisen vahvana, lisämitat päälle. Vieraiden kunniaksi mummikin lorautti omaan kahviinsa sitten oikeata kermaa. Kun muuten oli kuulemma epäterveellistä. Kyllä minä usutin jo 90 lähentelevää mummia vaan lorauttelemaan sitä kermaa ihan koko ajan, ei se enää ollut niin nuukaa…

Silakkaloora oli meidän bravuuri mummin kanssa. Melko pienestä minulla on jo muistikuvia sen nauttimisesta. Joskus vuonna kilpi ja miekka sai suolasilakkaa ihan tynnyristä kappaletavarana ruokakaupasta. Ne ajat ovat ohi ja meille tarjoillaan palvelutiskistä mustekalaa ja sinisimpukoita… Onneksi on ainakin tuo yksi valmista Tiira, joka tekee käteviin noin kilon paketteihin vielä perinteistä suolasilakkaa. Eipä minun kulutukseni tuota tuotetta hengissä pidä, mutta nautitaan sen aikaa kun on saatavilla. Jostain mystisestä syystä me nautimme silakkalooran aina etikan kanssa. Valmiin looran päälle kaadettiin ihan väkiviinaetikkaa tasan yksi korkillinen mausteeksi. Näin olen edelleen tuon herkun nauttinut. Toinen meidän välinen tapamme oli, että koska looran pinnalla oli paksuja kylkisiivuja possunlihasta, ja ne rapeutuivt uunissa upeiksi, minä sain kääräistä isommalla kädellä pinnasta rapeita pekonisiivuja, ja mummi otti syvemmältä kalaa ja perunaa. Oih kun se aina maistui hyvältä.

Nyt isompana olen opetellut tekemään itse silakkaloorani, kun mummi meni pois kunnioitettavassa 92 vuoden iässä.

Tässä silakkalooran aineet:

1,5 kg kiinteää perunaa kuorittuna ja viipaloituna

300 g paloiteltuna suolasilakkafileitä

400 g paksuja kylkiviipaleita

2 sipulia pilkottuna

3 kananmunaa

1 litra maitoa

suolaa ja pippuria ja korkillinen väkiviinaetikkaa

Viipaloi puolet perunoista vuuan pohjalle, laita hieman suolaa ja pippuria sinnekin mausteeksi. Perunoiden päälle kalapalat, esikypsennetty sipulisilppu ja taas perunoita ja viimeiseksi kylkisiivut. Koko komeuden päälle munamaito ja uuniin 175 asteeseen pariksi tunniksi. Sitte vain odottelemaan ja nälkää keräämään.

Olipas tuskaista löytää Tiira-suolasilakoita. Kiertelin melko monta kaupaa aina kun kohdalleen sattui, ja kyllä Lahden Karisman Cittarista sen vihdoinkin löysin. Piti käydä oikein kalamestaria kiittämässä perinneteosta. Tuossa Tiira- purkissa suolatut silakat ovat ns kokonaisia, vain pää on poistettu. Minä leikkaan saksilla ohuesti mahanpuolelta kalan auki ja kaivan sisälmykset ulos. Sitten sormella liutetaan keskiruoto toiselta kyljen puolelta irti ja nyppäisen pyrstöpuolelta vastaavasti koko keskiruodon pois. Kevyesti saksilla sipaisen selkäpyrstöstä harjan pois ja pilkon fileet pieniksi paloiksi. Hiukan vaivaa ,mutta aito maku on tärkeintä.