Täällä kotipuolessa toimi muutaman vuoden (valitettavaa, mutta yleistä) thai-elintarvikkeita myyvä kauppa. Niille kaupoille tyypillinen sekasotku, mystiset tuotteet, joista ei aina tiennyt mitä ne olivat. Noissa kaupoissa ei ole niin nökönuukaa noiden suomenkielisten tekstien kanssa, aina ei ole ollenkaan. Mutta jos keskittyy tuotteisiin joita tuntee, ne ovat monipuolisia, ne ovat erittäin edullisia ja hauska paikka. Vaikken edelleenkään ymmärrä, kuinka kannattaa tai tarvitsee tuoda Thaimaasta pakasteena jotain pikkukaloja, jotka eivät suomalaisista kiiskistä paljoa eroa. Mutta täällä meni thaikauppa vähän varkain nurin, en ehtinyt täydentää varastojani, joten elin pari kuukautta mököttäen, kun tarvikkeita ei saanut mistään. Kävin kotipuolessa Lahdessa ja tietysti piti tarkastaa, onko siellä aasialaista kauppaa. Olihan siellä, ihan samanlainen sekasotkukauppa kuin kaikki muutkin. Sieltä tarttui mukaan vaikka mitä, niitä pääsee taas ajalla kokkailemaan. Riisinuudelia, riisipaperia, wonton-lehtiä, kalakastiketta, sesamöljyä, riisiviinietikkaa, kevätkääryletaikinaa,, jihaa!

Nyt sitten halusin tarjota aikuiselle tyttärelle jotain uutta, hänelle siis. Tehtiin yhdessä possu -dumplineja. Wonton lehdykkäät sulamaan, sekoitin sisustaikinan sillä välin ja sitten päästiin nypläämään. Tyylihän on melko vapaa, ruokaohjelmien haasteissa niistä tehdään hienoja ja tasaisia, lohdutin tytärtä, että kunhan pysyy kiinni, maistuu ihan samalta ulkonäöstä riippumatta. Dumplinit ovat siis erilaisilla sekoituksilla täytettyjä taikinanyyttejä, jotka voidaan friteerata, höyryttää tai paistaa pannulla, kuten me teimme tällä kertaa. Sitten niitä vain dipataan kivaa kastikkeeseen ja syödään, puikoilla tietysti.

Täytteen tein seuraavista raaka-aineista:

400g possun jauhelihaa

200g hienoksi raastettua porkkanaa

2 cm tuoretta inkivääriä raastettuna

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

3 kevätsipulin vartta

2 rkl sesamöljyä

2 rkl kalakastiketta

1 rkl soijakastiketta

1 tl maissitärkkelystä

1 kananmuna vispattuna

Wonton- taikinalehdet ovat ohuen ohuita vedestä ja jauhoista valmistettuja lehdyköitä. Niitä ei kyllä kannata lähteä itse tekemään, kuten ei filolehdyköitäkään kannata. Ne ovat noissa etnisissä kaupoissa lähes ilmaisia, todella ohuita, tasalaatuisia ja tasan leikattuja. Paketissa on noin 60 lehdykkää, joten kerralla niitä tulee sitten isommallekin porukalle. Jostain luin, että valmiiksi täytettyjä dumplineja voi pakastaa ennen kypsennystä, mutta me vaan tehtiin ja syötiin sitten urakalla pois. Lehdykäs leikkulaudalle, reunoille sormenleveydeltä vettä, keskelle noin teelusikallinen täytettä ja painellaan vastakkaisilta reunoiltaan yhteen ja rypytellään mielen mukaan.

Nämä dumplinit siis kypsennettiin pannulla. Pohjalle tilkka öljyä, siihen dumplinit niin etteivät koske toisiinsa. Dumlinien puoleen väliin kasvis- tai kanalientä, kansi pannun päälle ja annetaan kyspyä niin, että neste imeytyy ja haihtuu, ja dumplinin pannua vasten oleva pinta vähän karamellisoituu ja rapeutuu. Valmis ja uusi erä pannulle.

Tein yksinkertaisen dippikastikkeen sekoittamalla 2 rkl soijakastiketta ja 2 rkl sesamöljyä, ja sekaan 2 rkl sesamsiemeniä ja 0,5 tl chilihiutaleita. Toinen versio voisi olla riisiviinietikkaa, sesamöljyä, korianteria ja punaista chiliä pilkottuna