Joskus tuntuu, että suurimmat ruokainnovaatiot syntyvät miettimättä etukäteen. Nälkä on aina hyvä kannustin suuriin suorituksiin, saati sitten aina ainakin puolitäysi jääkaappi.  Ruokahävikkiä minulle syntyy harvoin, myönnän. että joskus toki nahistuu itse edestään jotain. Ensin sitä ostaa ”jotain” kun on mielessä ruokaidea, sitten siitä aineksesta jää jäljelle osa, puolet, kun se alkuperäinen on kokkailtu ja syöty. Isoja kerta-annoksia en pienessä taloudessa halua tehdä, enkä syödä samaa pöperöä päivätolkulla. Ostan nyt sitten vaikka ruusukaalia sen 400g pussi, teen siitä jotain ja loput meinaa jäädä nahistumaan, ei ne loputtomiin kestä kotioloissa kuitenkaan. Työpäivä oli nyt takana, vähän nälkä, ja nälkäisenä ei jaksa askarrella kovin pitkiä pöperöitä. Kiivas katse jääkaappiin,,, ahaa… puoli pussia ruusukaalia, kolme keitettyä punajuurta ja noin 1 dl mausteista maissi-paprika- jauhelihaa; jäänne viikonlopun fajitaksista. Ja jos pinnistelen kovasti, pakastimessa taitaa olla kypsytettyä vuohenjuustoa. Valmiita viipaleita, leivinpaperisuikale välissä, sulavat nopeasti ja pakattu 2 kpl eriin. Juuri näistä tämä lähtee nyt…

Kuorin kolme keskikokoista punajuurta ja pilkoin ne isohkoiksi lohkoiksi Siivosin ja halkaisin ruusukaalit pitkittäin. Paistinpannulle hieman oliiviöljyä ja ensi npunajuuret ja hetken kuluttua ruusukaalit sinne paahtumaan. Ja kyllä, en kypsennä ruusukaaleja etukäteen, näin ne pysyvät napakoina, minusta maistuvat paremmilta ja väri säilyy vihreänä varmasti. Kun kasvikset ovat paahtuneet mukavasti, saaneet paistopintaa, sekoitin jauhelihamassan sekaan kuumenemaan. Muuta maustetta ei enää tarvitakaan kun oman maun mukaan tehty fajitas-täyte on jo mausteista valmiiksi. Uuniin 250 astetta ja vuohenmaitokiekot sinne paatumaan. Kasvissekoitus syvälle lautaselle, päälle paahdettu vuohenjuusto, jossa pinnassa ripaus rouhittua mustapippuria ja oliiviöljyä. Tästä tuli melkoinen gourmetannos nälkäiselle. Pidin kovasti!

Loppukaneettina reseptiikan kannalta. Lienee melkoista lottoarvontaa, että jääkaapissa ja pakastimessa sattuisi joku toinen kerta samanlaisia aineksia, jotta tämän voisi tehdä uudelleen. Ei se enää sattumavakiolla osu tietenkään, harkittu teko, jos haluaa uudelleen tehdä. Lähinnä itseäni vannoutuneena ruokaihmisenä lämmitti se tosiasia, että vaikka hullun nälkäisenä syöksyy jääkaapille työpäivän jälkene, pientä mietintää ja ajatusta, ja todella nopeasti saa tehtyä ns kunnon ruokaa. Toisaalta tähänkin ruokaan upposi monta pientä edellisten ruokien jäännöseriä mukavasti ja erilailla. Mikään ei mennyt ruokahävikkiin ja sain tänne päiväkirjaiseen blogiini uuden, erilaisen ruuan ja nälän taltutettua oivallisesti. Täydellinen win-win-win- tilanne!