Tiramisu ei liene ainoa jälkiruoka, mutta kuvastaa sitä kapeampaa italialaista jälkiruokakulttuuria parhaimmillaan. Kevyen viettelevä höttö, jossa on kuitenkin oma makutwistinsä vahvasta kahvista, espressosta ja marsalaviinistä. Vihdoinkin savoijard- keksejä, tai englanniksi Lady Fingereitä saa monipuolisemin ympäri Suomea. Viime aikoihin saakka ne ovat ollet erittäin harvinaisia, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Niiden rakenne ja muoto ovat tiramisun valmistuksessa olennaisia ja vaikeasti korvattavissa. Ideahan on, että keksit pehmennetään ja maustetaan kahvilla ja viinillä, tehdään kuohkea vaahto mascarponesta ja kananmunista ja päälle tomutellaan kaakaojauhetta. Ei tästä jälkiruuasta mitään kaunista asetelmaa saa rakenteensa vuoksi. Sen takia tiramisun voi valmistaa isoonkin lasivatiin, josta sitten kouhaistaan herkkua nautittavaksi. Tai sitten omiin annosmaljoihin, joissa on korkeuden puolesta reunat, itsessään tämä ei pysy kuosissaan yhtään. Tiramisu ei ole myöskään mikään pappilan hätävara, koska maustuakseen tasaisesti ja hyytyäkseen, se tarvitsee vähintään kolmisen tuntia jääkaappiaikaa. Toisaalta, jos vieraat ei tule yllättäin, tämän voi hyvin tehdä ajoissa odottamaan.

Koska olen minä, idea tuttuun jälkkäri muunnokseen tuli taas sattumalta vastaan. Paikallisessa pikku koo-kaupassani oli alkoholihyllyssä pieni 2 dl purkki Baileysin makuista 5,5% drinkkijuomaa. Noh… Baileys- tuotemerkki oli purkissa isolla, pienellä präntillä luki sitten että kermainen drinkki on vain maustettu Baileys aromilla. Huaah, mutta kohtuullisen hyvä kahvin ja kerman ja Baileys-kermaliköörin makuinen drinksu se oli, ei sillä. Juoma tuli testattua, mutta se herätti ajatuksen siitä, että drinksulla voisi maustaa oman tiramisun, varsinkin kun näin joulun alla maitohyllyssä on valikoimissa Valion maustettuja rahkoja ja yksi niistä makuvaihtoehdoista on tänä vuonna Irish coffee. Tästä se sitten taas lähti,, mopo käsistä

Valitsin tällä kertaa tiramisun muodoksi pyöreän rengasvuuan ja mittasin tarvittavan määrän savoijard-keksejä. Laitoin ne kostumaan tölkilliseen (2 dl) Baileys- kahvidrinksua. Erotelin kahden kananmunan valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vatkasin ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi, sitten keltuaiset ja 1,5 dl sokeria vaalean keltaiseksi vaahdoksi. Yhdistin ensin keltuaismassaan rahkan, ja lopuksi kääntelin sekaan valkuaisvaahdon. Sitten vuuan pohjalle kostuneita keksejä, kerros vaahtoa, keksejä ja loput vaahdosta. Rengasvuoka jääkaappiin asettumaan ainakin kolmeksi tunniksi. Kun tarjoilun aika oli, vuoka tarjoilulautaselle, rengas irti ja päälle tomutettiin kaakakojauhetta. Tytär halusi vielä koristusta, ja askarteli kuvion kaakaolle, eikun vaan, ja saimme sydänkakun sunnuntaimme iloksi.

Maku oli aika hyvä, lähellä alkuperäistä. Pieni vieno alkoholin maku oli havaittavissa, kahvi olisi saanut olla voimakkaampi. Nämä esansseilla ja hienoilla nimillä varustetut ”melkein” tuotteet ovat usein hieman ohuen makuisia, kuten kävi nytkin. Tosin tytär, joka arvostaa huomattavasti miedompaa makumaailmaa kuin minä, piti kakkua hyvänmakuisena. Minulle se toimi kohtuullisesti, ok, ja tarvikkeet oli saatavilla helpolla lähikaupastakin, joten vaivaansa nähden ihan toimiva setti.