Pullaa en osaa leipoa, onneksi taloudessamme ei ole kovin kiihkeitä pullahiiriäkään, joten säästyn toistuvalta epäonnistumiselta. Tosin rutiinilla kai oppisi, mutta vakaasti uskon, että siinä missä olen kohtuullisen luova ja hyvä tekemään suolaisia ruokia, joku toinen on täydellinen jauhopeukalo. Tyydyn kohtalooni, ja luonnollisestikaan en itse niin makeasta pidä, ja kahvini nautin aina mustana, ilman sokeria, enkä siihen nitää pullakänttyä kaveriksi kaipaakaan.

Mielestäni hyvä ruokakauppa tarjoaa minulle henkisesti vakioidut tuotteet tasaisesti,, leivän, levitteen, juuston, perusjuurekset, lihaa, kalaa, kanaa, maitotuotteita. Loistava ruokakauppa kertoo minulle mitä minulta tällä kertaa puuttuu ;D Leipäosastolla olimme ja silmiin osui pullapitkot. Eipä ole tuo tytär köyhiä tai rikkaita ritareita syönyt varmaankaan kymmeneen vuoteen, ei itse edes muistanut koska olisi. No siitäpä meille sunnuntaiherkku ja puolikas pitko ostoskoriin saman tien.

Leikkasin pitkosta uusi noin 2cm viipaletta, siihen meni se puolikas pitko loistavasti. Sekoitin keskenään 2 kananmunaa ja 3 dl maitoa. Laitoin kaksi viipaletta kerrallaan munamaitoon, käänsin ja annoin nesteen imeytyä. Paistinpannulle voita… tietysti voita tähän herkkuun, ja paistoin viipaleille kauniin, rapsakan pinnan. Parhaita nämä ovat heti syötynä, jotta rapeus pysyy. Nyt oikaisimme ja käytimme valmista kermavaahtoa, tukkupuolelta saa Carte Dòrin versiota, joka on melkein hyvän makuinen, mutta kieltämättä helppo ja näppärä vaihtoehto satunnaisiin herkutteluihin. Vaniljajäätelö olisi tietysti ollut upea myös tähän.

Päälle laitoin pakastimesta upeaa Melba-omenoista tehtyä sosetta. Äidin puutarhasta niitä saa, ja punertava väri ja makea maku on aivan uskomattoman hyvä. Puhdasta sosetta, kermavaahtoa ja pikkuisen kinuskikastiketta. Melko rikkaita olivat nämä ritarimme tällä kertaa! Simppeli herkku, joka meinaa kaikenmaailman Pavlovien ja soufleiden sekaan hukkua.