Hunajakakku

on

Missähän törmäsin jonkinlaiseen keksikakkuun, jossa oli hunajainen maku. Lähdin selaamaan nettiä ohjeen perässä. Paljon erilaisia, Mariekekseistä koostettuja, lastenjuhlille suunnattuja itsekoottavia jne. Ilmeisen slaavilaista keittiötä, josta minulla ei ole niin varmaa tuntemusta, mutta pitihän tätä lähteä kokeilemaan. Versioita ja kreemejä löytyi eestiläinen hunajakku, virolainen ja venäläinen hunajakakku- pohjilla. Idea oli, että rapsakoiden väliin smetanapohjaista kreemiä ja samoin päälle. Annetaan kostua ja maustua yön yli. Sovelsin kaikesta lukemastani seuraavanlaisen version.

Taikina:
60 g voita
2 tl hunajaa
2 dl sokeria
2 kananmunaa
6,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Sulatin voin, hunajan ja sokerin kattilassa juoksevaksi. Lisäsin leivinjauheen, seos kuohahti ja seuraavaksi vehnäjauhot voimakkaasti sekoittaen. Varmistin, että seos jäähtynyt, virallisesti alle 60 astetta, mutta sormitesti on pätevä… eli kun ei polta, on hyvä. Kysehän on siitä, ettei raaka kananmuna kysy ennenaikojaan munakokkeliksi, jos liian kuumaan taikinaan ne sekoittaa. Pyöräytin taikinaan kananmunat käsivatkaimella. Taikina oli vähän tahmaisen jäykkä ja siitä piti saada keksilevyjä. Kaulitsin sen pellin levyikseksi kahden leivinpaperin välissä. Vink vink.. mitä ohuempi kaulinta, sen parempi lopputulos, koska leivinjauhe ilmavoittaa keksiä vielä vähän. Lisäksi suosittelen jauhottamaan paperit, koska taikina on tosiaan tahmaista ja päälimmäinen leivinpaperi meinasi jäsähtää kiinni taikinaan kokonaan.

Paisto uunissa 200 asteessa noin 10-12 minuuttia, keksipohja saa olla ihan kypsä eli rapsakka. Valutin leivinpaperilal olevan pohjan pelliltä pöydälle heti lämpimänä, ja trimmasin reunat pois (tytär kehui reunapaloja loistavan makuisiksi) ja leikkasin lämpimän pohjan neljään pitkään suorakaiteen muotoiseen palaan. Kun pohja jäähtyy, sitä on vaikea enää leikata, kun se murtuu. Annoin jäähtyä hyvin ja tein kreemin.

Smetanakreemi:

4 prk smetanaa eli yhteensä noin 5 dl

1 dl juoksevaa hunajaa

2 rkl Cointreau- likööriä (sitruunamehu kelpaisi varmasti myös)

Sekoitin kreemin käsivatkaimella kuohkeaksi, smetana onkin kiitollinen kuorrute, hieman hapan, mutta tähän yltiökylläiseen hunajan makeuteen, sopiva vastapari. Massa kuohkeutuu nopeasti ja kun kakkua viikonmittaan söin ja töihinkin vein, se kreemi pysyy kuosissaan loistavasti.

Kasasin kakun suorakaiteen muotoiseen vuokaan, pohjalle keksi, väliin kreemiä sentin paksuudelta, keksi, kreemiä jne. Päälle ja sivuille kreemi aika paksulti ja se levittyy ja pysyy paikoillaan tönkkönä erinomaisesti. Koska keksipohjat ovat rapeita, kakun annetaan kostua ja tasaantua jääkaapissa yön yli. Se olikin hyvin leikkautuva, muttei ollenkaan pullamössöinen. Jännä kakku, josta parin sentin pystyviipale kerrallaan täytti makeanhimoisen olotilan vallan mainiosti ja tuli kokeiltua taas jotain ihan uutta. Joskus jos eksyn sellaiseen kahvilaan, jossa moista hunajakakkua on tarjolla pitää verrata menikö kokonaisuus oikeaan suuntaan itse soveltaen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.