Aika aikaansa kutakin, kehitys kehittyy , karavaani kulkee ja mitä näitä sanontoja nyt sitten onkaan. Mutta kyllä, upea suomalainen pala historiaa, Tiira suolasilakoiden valmistus loppui sitten kokonaan. Varmaan aikoinaan vuonna kilpi ja miekka on ollut muitakin versioita, mutta laajemmassa jakelussa Tiiran suolasilakat ovat olleet ainoita. Nekin huonosti saatavilla. Aina ostin purkin kun löysin, mutta minun kulutukseni, noin purkki vuodessa ei näemmä riittänyt pitään kotimasta klassikkotuotteen tuotantoa yllä.

Kaivoin sitten tämän purkin esiin, vedin syvää henkeä ja tein hämäläistaustaisen mummini (hänkin jo kuollut pois vanhuuttaan) reseptillä viimeisen silakkaloorani ja söin sen hartaudella nauttien. Josko joku päivä löytyisi korvaava tuote, mutten pidättele hengitystäni sellaista täydellistä odotellessa, saatan tuolla tapaa olla itsekin samassa kerhossa.

Mummin silakkaloora, kerran vielä itse itseni pyynnöstä

1 kg kiinteää perunaa viipaloituna

200 g suolasilakoita perattuna ja paloiksi leikattuna

400g paksua sian kylkeä

1 litra maitoa

1 iso sipuli pilkottuna

3 kananmunaa

suolaa ja maustepippuria rouhittuna

perunaa,silakkaa ja kylkeä kerroksittain vuokaan, päälle loput kylkisiivut. Munamaito sekaan ja uunissa 200 asteessa yli tunti, loppua kohden lämpöä voi laskea 170-180 asteeseen, ettei kulkisiivut pala karrelle. Niiden pitää olla kuitenkin rapeita. Nautitaan korkillisen etikan kera, rakkaudella!