Perienglantilainen fastfood, uppopaistettua perunaa ja paneroitua valkoista kalaa käärittynä sanomalehden sisään. Hyvintehtynä, tuoreena vallan mainio herkku. syksyllä oli torillamme kansainväliset markkinat, siellä oli brittivaunu tarjoilemassa tätä herkkua. Jono oli pitkä, mutta kun ruuhkan takaa kurkistelin olisiko odottamisen vaivansa väärtti, no ei… ns normikokoinen annos,, 8-10 paksumpaa perunalohkoa ja 75g kalapihvi.. 15 euroa!!! no huh huh

Taas oli kiivaamman työviikon loppupuolella aika miettä millä itseään viihdyttäisi ruuan suhteen, ja tämä klassikkoannos tuli mieleen. Kalalaatua lähdin pohtimaan, laatua ja saatavuutta kumminkin pienelle syöjämäärälle.  Sinivalkoisin ruoka-ajatuksin pyörittelin kotimaista silakkafilettä mielessäni, miksei? Napakka rakenne, hyvän makuinen, siis kalan, ei mudan makuinen, kotimainen tietysti, tuore, ja hyvä annoskoko. Ja eikun kauppaan. Perunoiksi sain ottaa omista varastoistani kesämökkimme parhaita siiklejä, kauniin soikion muotoisia malliltaan, ja rakenne on sopivan kiinteä. Panerointiin käytin varastoitani olutta, peribrittityyliin, koska sain pulloja näytteenä, enkä välitä juoda olutta ollenkaan. Ruuanlaittoon saan noita upotettua jonkin verran.

Leikkasin silakkafileistä taittamalla terävän selkäevän pois, laitoin fileiden pitkille sivuille cocktailtikut pitämään paiston aikana fileen suorassa, ehkä turha varokeino, mutta halunnut sen käpristyvän öljyssä taikinamykeröksi. Ainakin kalanpalat olivat muodossaan.

Frittitaikinaan tuli;

1 dl vehnäjauhoa

1 dl maissitärkkelystä

2 dl olutta

1 tl leivinjauhetta

massan pitää olla vähän tahmaista, sitä voi säätää nesteen tai lisäjauhon kautta passeliksi

Kuorin perunat, ja lohkoin pitkittäin enemmän lohkoperunoiksi kuin ranskanperunoiksi. Esikeitin perunoita suolavedessä noin 10 minuuttia ja annoin jäähtyä ja kuivasin ne. Kuivaaminen (talouspaperilla tai keittiöliinalla) vähentää rasvakeittämisessä kuohuntaa, pahimmillaan voi nousta liemet liedelle ja leimahtamisen riski on suuri!

Sitten uppopaistoöljy kuumenemaan, tämä ruoka sotkee paljon rasvaa, joten oli tämän rasvan viimeinen paistokerta. Paistoöljy ei todellakaan ole kertakäyttökamaa, siivilöimällä huolellisesti käytön jälkeen ja säilyttämällä kylmässä öljyä voi käyttää useamman kerran. Pienissä määrissä, kuten nyt, hävitän biojätteen kautta. Paistorasvoja ei saisi laittaa kaatopaikkajätteeseen, se lisää tuholaisten eli rottaongelmaa kaatopaikoilla kun se eloperäinen rasva on niille ravintoa. Kuumensin rasvan 170 asteeseen

Paistoin ensin perunoita annoksen 6 kpl öljyssä ja nostin valumaan talouspaperille, sitten öljyyn taikinoitu silakkafiletä 3 kpl. Perunoita kypsensin noin 5 minuuttia, kalaa 3-4 minuuttia. Valutus liioista rasvoista molemmille ja annosta kokoamaan.

Hesarista sivu, väliin kaistale leivinpapeia, niin ollan autenttisissa fiiliksissä. Perunoille mausteeksi grillimaustetta ja mallasviinietikkaa, kaloille tiraus sitruunan mehua, tillimajoneesia (remoulade eli kasvismajoneesi olisi toiminut myös hyvin) ja ketsuppia. Öyh ja möyh… melko tukuisa setti, mutta hyvä päätös työviikolle! Silakka toimii kalana täydellisesti, ei pidä mennä merta edemmän kalaan ollenkaan…