Koska syksy ja satokausi… näitä klassikkoruokia pulppuaa mieleen aina kun nälkää pitäisi pitää loitolla ja ruokakaupat pursuavat tarjontaa koko ajan. Kaikkea on tarjolla ja hinta-laatusuhde parhaimmillaan. Valitsin nyt keräkaalia pehmeämmän lajikkeen kaalinkerän kaupasta, hinta oli kaksikertainen, ja täytyy myöntää, että tavan kaalista olisin saman saanut aikaan ehkä paremminkin. Tämä ”kääryle” kaali oli keitettynä sitten sen verran hapero, että ein noista niin kauniita tullut ja siommassa kaalissa on aina enemän tasaisia lehtiä tarjolla. Mutta tulipa kokeiltua ja opittua tämäkin. Edellisellä kerralla esivalmistelin kaalin kääryleisiin pakastamalla, somessa kiersi taas oikein niksien niksi, ja piti kokeilal tiesyti. Kikka toimi pehmentäjänä oikein hyvi, mutta tällä kertaa mentiin perinteisesti keittämällä, koska halusin hyödyntää kaalin maustisen keittoveden kääryleissä.

Iso kattila siis tulille, puolilleen vettä ja kasvisliemifondia sekaan, ja hiukan suolaa. Kun vesi kiehui, näversin isomman kannan pois kaalinkerästä ja sinne vaan veteen kiehumaan. Annoin pulputella noin 30 minuuttia, kerähän ei ollut iso, vähän päälle kiloinen, ja lajikkeeltaan jo pehmeämpää. Sitten kerä pois liemestä ja annoin sen jäähtyä, jotta käsittely olisi miellyttävämpää.

Valmistin täytteen keittämällä 1 dl puuroriisiä, nesteenä  2dl tuota kaalinkeittolientä. riisi saa jäädä aavistuksen kovaksi, jotta rakenne ei ole niin puuro. Ruskistin naudan jauhelihaa 400g ja sipulia pannulla, maustoin suolalla ja pippurilla ja tällä kertaa kuivatulla lipstikalla, jota sattui olemaan pussin pohjat kaapissa. Meiramihan on se klassinen käärylemassan mauste. Kun irrottelin kaalinkerästä kääreylelehtiä reunoilta ja kerän sisältä jäi kaalinriekaleita, pilkoin ne massan sekaan ja yhdistin riisiin. Täyte valmis!

Kaalinlehti kerrallaan työpöydälle, jos kannassa on paksumpaa osa, se kannattaa leikata terävällä veitsellä ohuemmaksi pitkittäin, taipuu nätimmin rullalle. Lehden paksuun päähän ruokalusikallinen täytettä, alhaalta taive ylös, reunoilta sivut sisään ja rullaamaan. Napakka rulla ja nostetaan suoraan uunivuokaan. Tässä kohtaa tosiaan huomasi, että pehmeämpi kaalilehti repeili sivuiltaan pitsimäiseksi, ja ei ollut niin kauniita malliltaan, mutta minkäs teet, ettiäpäin vaan, kun ei pilalla ole kuitenkaan.

Vuoka täyteen kääryleitä, saavat olla ihan tiukassakin. Uuniin ensin lämpöä 200 astetta, vuokaan kaalinkeitinlientä kääryleiden puoleen väliin ja annoin paahtua ensin 15 minuuttia. Sitten lämpöä alas 150 asteeseen, otin vuuan uunista, valelin noin vajaan desin siirappia kääryleiden päälle, ja noin 50 g voinokareita. Takaisin uuniin ja saavat olla pidempään, ainakin tunnin hautumassa siellä ”omissa liemissään”. Klassinen perinneruoka on valmis,, muutahan nämä ei kaipaa kuin puolukkasurvosta kaverikseen. Tästäkin askartelusta tuli kahden päivän ruuat töihin ja pakasimeen taas fast foodia toiseen hetkeen ainakin pari annosta. Halpaa, hyvää kotiruokaa!

ja vink vink… minulta jäi täytettä pari desiä yli, siinä oli siis riisiä, kaalia ja jauhelihaa ja mausteet. Parin päivän päästä sen muistin jääkaapissa, siitä tuli näppärä lounas, kun ensin laitoin pannulle öljyä, kuumensin aika kuumalle ja tuo seos pannulle, annoin paahtua, silppusin päälle yhden tuoreen chilin ja kaksi vatkattua kananmunaa (maustettuna kevyesti pippuriseoksella) siihen päälle, kansi kiinni, lämmöt alas ja annoin munan kypsyä. Lautaselle käänsin paistoksen nurinpäin, riisipinta päälle, ja kappas, riisimunakas olivalmis evääksi töihin, eikä jäänyt hukkaan tähteitä… ja toki maistui erilaiselta kuin kääalikääryleet, joita oli pari kertaa jo syöty.