Maksapihvit, klassikkoruokaa

on

Muutaman epämääräisen kokkikokeilun (pöh, täysin mölön makuinen sataykastike ja suolaiset croissantit; näistä ei todellakaan tule blogipäivitystä, uusi tarkennettu versio menee kokeiluun jossain vaiheessa) jälkeen oli aika palata perusasioiden äärelle. Jos toki kaiken kaikkiaan kohtuu säännöllisellä maksaruualla (maun vuoksi, pidän siitä, ja ravitsemuksellisesti) oli paikkansa ruokalistoillani joka tapauksessa. Päätin olla kunnon hifistelijä ja suuntasin Kauppahalliin ostamaan maksaa ihan tilauksesta leikattuna. Hienosti lihakauppias avasi minua varten uuden naudan maksan, poisti ilman ei pyytämistä kalvot,,, mutta en laitteiden yli nähnyt kuinka leikkasi… tilaukseni oli ”saisinko kolme paksuhkoa naudan maksaviipaletta”. Ajatushan oli syödä itse kaksi pihviä, raakapainoltaan 150g ainakin,, pidän paksummasta pihvistä, joka voi jäädä sisältä hiukan punertavaksi, kolmas pihvi koiralle raakana. Hinta oli lihakauppiaalla kovin edullinen 2 €/ koko paketti, joten kysyin myyjältä paljonko kolme leikattua pihviä painoi… 247 g… aha.. joo kiitti hei, ja kävelin maksapihvieni kanssa pois lihakaupasta. Tavan ruokakauppaan oli vielä asiaa ja sinne sitten tutkimaan maksapalatarjontaa, nätti pihvi vaatii oikeanlaisen palan josta leikata. Sellainen löytyi ja kotiin kokkailemaan. Kotona avasin sen hifistelupaketin Kauppahallista… joopa.. sisällä vinokolmion muotoisia, tosi ohuita toisesta päästä, sentin paksuisia toisesta päästä olevia paloja,,, ei noista olisi maksapihviksi. Palakastikkeeseen toki voisi laittaa, mutta koira sai maksa-annoksensa sitten kahtena päivänä peräkkäin, ei mennyt hukalle kuitenkaan.

Minun makuuni täydelliseen maksapihviannokseen tulee, tukeva rapeapintainen maksapihvi, ruskistettua sipulia, puolukkasurvosta ja perunasosetta.

Maksapalan leikkasin tasaisen paksuisena, noin 1,5cm paksuiseksi pihviksi. Pintaan rouhaus pippuria ja suolaa, joskus kevyesti korppujauhoa, muttei nyt. Voita hyvälle pannulle, pannu kuumaksi ja paistamaan. Hyvällä pannulla saa rapsakan maukkaan pinnan pihviin, vanha kunnon valutautapannu lienee se paras versio. Perunoiden lisäksi laitoin soseeseen porkkanaa, enemmänkin jääkaapin kierron vuoksi, ja antamaan väriä annokseen. Minun perunasoseessani on aina vain voita, ei maitoa nesteenä. Pilkoin pitkittäin kaksi isoa keltasipulia, ja annoin ruskistua rauhassa pannulla kuultavan rapsakoiksi, mausteena vain suolaa ja mustapippuria rouhittuna.

Siinäpä se nyt oli, täydellinen ateria taas kerran!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.