Sillilaatikko

on

Suolasilakka sai arvoisensa hautajaiset, kun Tiira -tuotemerkin alla olevan tuotteen valmistus lopetettiin. Ehkä reissuillani joku päivä löydän samanmoisen, toki joku vastaavaa tekee, mutta saatavuus ja vastaavuus oman suun mukaiseksi vaatii kärsivällisyyttä. Kun lähtee tekemään sinnepäin versiota tietoisesti, ei ainakaan pety. Tässäpä en edes originaalia herkkuani tavoitellut vaikka tekniikka kalaatikolle on täysin sama. Sain kesäruokien ”tuhoamistalkoissa” sillipurkin mökin ruokavarastoista syksyllä. tuotehan on hyvä, toimii loistavasti uusien perunoiden tai ruisleivän kanssa, miksei sitten kalaisessa laatikkoruuassa. Toki monelle tämä on se ainoa oikea versio. Yhtään en väheksy syömäkelpoista ruokaa vaikkei se olisikaan oma valintani jos itse ostaisin omilla rahoillani. Joskus olen miettinyt, että luovimmat kokkailut syntyvät ei- hallitusta tilanteesta, jotain raaka-aineita saa yllättäen ja pyytämättä tai muiden ruokien ”lopuista” raaka-aineista pitää kehittää jotain käyttökelpoista. Minullahan ei taloudessa ole loppujen lopuksi oikeastaan mitään hävikkiä, jos kuoria ei lasketa. Ainahan ne eivät ole julkaisukelpoisia, jonkinlaisia jääkaappi- pyttipannuja, mutta hengissä pysyy niidenkin voimalla ja jääkaapin kierto toimii. Toisinaan päätyy vallan toimivaan settiin ja ne pääsevät tännekin sitten muistiin.

Viipaloin vuokaan perunoita kilon verran, ensin pohjalle kerros, sen päälle pilkottua sipulisilliä, lisäsin purkin sipulipalojen sekaan myös tuoreen sipulin pilkottuna. Kerros paksua possun kylkeä, raitalihaa… ja loput perunat. Silliä meni tuosta 560g purkista noin puolet, lorautin mausteeksi pari ruokalusikallista sillipurkin lientä, mutta se on aika etikkaista ja makeaa kaiken kaikkiaan. Vuuan päälle loput 400g pakkauksesta possun kylkeä ja munamaitoa, jossa on 3 kananmunaa ja litran verran maitoa. Seos vuokaan ja uuniin 175 astetta ja pari tuntia. Pitkä haudutus tekee siitä muhevan, ja rapeuttaa pinnan kylkisiivut rapeiksi. Minusta ne ovat jotenkin koko ruuan olennaisin osuus. Munamaitoa kannattaa minun mielestäni olla reilusti, se imeytyy vielä perunoihin jäähtyessään, kuivan kittara laatikko ei ole hyvää.

Itse tosiaan suosin kylkiviipaleita, noin 0,6cm paksua jotta se ei käristy ihan hukkeluksiin pitkän kysennyksen aikana. Väliin laitettu kylki ei rapeudu tietenkään, mutta leppeällä kypsennyksellä se pehmenee siellä seassa. Hyvää perusruokaa taas pariksi päiväksi. Sipulisillipurkkini loppukohtaloa olen antanut ruokamieleni pohtia tässä sivussa, siitä voisi jonkinlaisen sillilevitteen tai vaikka suolaisen kakun tehdä jossain vaiheessa.. uutena vuonna?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.