Kerran ainakin kokeiltava, veriletut

on

Sarjassamme, olen syönyt tai kiinnostaisi, mutten ole koskaan tehnyt itse, kokeiluja. Kouluruokailuun veriletut kuuluivat Good Ol times- aikakaudella, söin, ei ollut pahaa, muttei ykkösherkku kuitenkaan. Puolukkaa oli mukana, ehkä perunaa, ehkä valkokastiketta. Kuten sanoin, ei jäänyt mieleen tarkalleen. Ne kouluruuat, jotka jäivät, ja joita en ole vielä itse kokeillut tehdä olivat kanaviillokki ja tilliliha, parhaita makumuistoissani kouluajoilta.

Yleisellä tasolla kouluruuasta ovat veriletut jääneet vähemmälle, ajat muuttuvat, vaikka ne olisivat hyvää ruokaa edelleenkin. Edullista tehdä, hyödynnetään veri raaka-aineena, ravitseuksellisesti rautapitoisena ruokana ne olisivat hyvä lisä nuorille. Muoto ja syötävyys kelpaisi nuorille kyllä, tummanpuhuva ulkomuoto ei ehkä vetoa nuoriin, eikä varsinkaan sana ”veri”… mutta niin kauan kuin itse syön liharuokaa, veri on yksi hyödynnettävä tuote, siinä missä muutkin ruhon osat. Heh, koirani arvosti alun epäilyksen jälkeen loppuveriateriaansa kovasti, oli vähän sotkuista hommaa kun kielellään läpsytteli veripohjaista porkkanalla tuunattua iltapalaansa menemään. Koira nuoleskeli sitten lattioita ja kaapin ovia hartaudella, mutta piti kyllä siivota paikat herkkuaterian jälkeen erikseen.

Verilettujen tarpeet meni seuraavasti

3 dl naudan verta, löytyy kaupasta pakasteena, tästä sitten loput koiralle, ei säily yhtään sulatettuna ihan ruokahygienia syiden puolesta

1 ruisjauhoja

1 dl tattarijauhoja (ei ollut ohrajauhoja nyt kaapissa)

3 dl olutta, tai vettä, mutta kun yksi näytetölkki oli kaapissa, menipä käyttöön

1 pieni sipuli pieneksi silputtuna

2 tl suolaa

2 tl meiramia kuivattuna

0,5 tl valkopippuria jauhettuna

1 kananmuna

 

Annoin taikinan turvota hetken ja paistoin lettusia voissa. Noista tuli kyllä aika paksuja, halusin tehdä ns keskikokoisia, kun siinä koossa oli hyvä pannu noille, mutta kyllä lettupannulla olisi saanut suuhun paremmin sopivia. Nyt noita joutui taittelemaan, eihän se makuun vaikuta, mutta eivät ole niin kuvauksellisia. Minulle riitti lettujen kaveriksi paljon puolukkasurvosta, ei mitään muita hilpakkeita. Maku oli odotettu, toimi hyvin, tunsin hyvää suomalaiskansallista omaatuntoa, kun moista entisaikojen perusruokaa tuli tehtyä. Teen toki uudelleen taas joku kerta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.