Ensimmäistä kertaa eläissäni, olenhan vasta 52 – vuotias, laitan itse joulun. Tähän mennessä ollaan oltu aina oman perheen tai ex-anoppilan joulun varassa. Toiveita on aina saanut esittää ja toki tarjolla on sitten ollut myös sellaista, mikä ei itselle niin maistu, jos ei toki öllötäkään. Yksi, ei niin mieleinen jouluruoka on minulle lipeäkala. Minusta mauton isosäikeinen keitetty kala. Ainoa, mistä pdin aikoinaan ex-anoppilassa erityisesti oli täydellinen valkokastike kalalle. Joten omaan jouluuni ei tarvitse lipeäkalan perässä rientää. Kalaa toki haluan joulupöytääni, kokeilen tehdä lasimestarin silliä ja sinappisilakkaa itse. Niiden aika on jouluviikolla vasta, tarvitsevat muutaman päivän maustumiseen. Kylmäsavu- tai graavikalaa tahdon myös.. pitää vielä miettiä kokeilenko graavikalan tekemistä itse, jos toki pidän paljon kylmäsavukalan mausta ja sen tekeminen on kotioloissa, kaupungissa, vähän vaikeampaa teknisesti.

Joulupöytään voisi kattaa myös rosollia, sitäkin vielä mietin, tekisinkö itse. Ei ole iso homma. Taidan haluta vaaleanpunaisen, etikkaisen kermavaahdon rosollini kaveriksi. Antaa toki hiukan makua, mutta on nätti yksityiskohta. Toinen salaatti, jonka haluan joulupöytääni on Waldorfinsalaatti, raikas juuressalaatti minun makuuni. Ruisleipää tietenkin joulupöytään ja ainakin tulevien joulupäivien natusteluun,, kinkku- tai sillivoileivät maistuu ”kiireisen” joulunajan huikkopalaksi.

Kinkku.. no tietysti pitää olla. Henkisesti pitäisin potkallisesta kinkusta, mutta koko pitäisi olla mahdollisimman pieni. Ideaalipaino olisi lähellä 6 kg, voisi paino pahimmillaan olla 7 kg.. joulun jälkeen olisi potkalle ja loppulihalle käyttöä vuosittaisessa hernekeitossa. Meillähän on aina paistettu kinkku aaton vastaisena yönä. Aattona on parasta vielä lämmin kinkku, ja paistamisen tuoksu johdattaa oikeaan tunnelmaan. Hyvin paistuneesta kinkusta irtaantunut paistorasva muodostaa täydellisen kinkkukastikkeen. Sitä voi tuunata omenahillolla ja /tai kermalla.

Joululaatikoita pitää tietysti olla. Vaikka on asunut jo pitkään täällä Itä-Suomessa, ei vieläkään tajua, etteivät nämä pidä perunalooraa oikein minään. Keitettyä perunaa syövät. no joo, niitäkin voi olla tarjolla, on alkupalojen sillien kanssa kiva, joskin täyttävä lisäke. Tänä vuonna harjoitelen ensin itse tekemään hämäläistä perunatuuvinkia, mikä on siis se aito originaali perunalaatikko, jota EI makeuteta sokrialal tai siirapilla. Oikein imellytettynä perunan ja vehnäjauhojen omat sokerit tekevät sen maun. Tekniikka on omanlaisensa, ja siksipä tätä pitää harjoitella. Kokeilen ensimmäistä versiota Itsenäisyyspäiväksi, jos ei toimi, ehtii vielä harjoitella. Oikea perunaloora on toffeemaista, paahteista, valuvaa jouluherkkua. Kinkun kanssa parasta, sitten Tapaninpäiväksi voi tehdä kaveriksi meidän suvussa perinteisen karjalanpaistin. Ei ole karjalanpaistin liemen ja valuvan perunalooran ulkonäkö lautasella kovinkaan viehättävä, velli mikä velli,, mutta maku on ihan paras! Porkkana- ja lanttulooran kanssa mietin vielä, teenkö itse vai oikaisenko ja ostan valmiina. Niitä voi vähän tuunata eikä määrien tarvitse olla isoja, jotenkin niitä voi olla, muttei ole iso merkitys joulupöydässäni.

Jouluaaton aamuna on tarjolla riisipuuroa, minulle se maistuu parhaiten voisilmällä ja kanelilla ja sokerilla.

Äitini lupasi tehdä taatelikakun jouluksi, se puoli lienee siltä osin siis kunnossa. Itse pyöritelen mielessäni vielä jälkiruokia.. perinteisesti sekametelisoppa / luumusoppa toimii aina. Sitä voisi tarjota vaniljarahkan kanssa. Tämä on vielä hakusesssa…pitäisiköhän tehdä joulutorttuja rahkavoi- taikinaan? vielä kun kehittäisi äidin rommiluumuille jonkun systeemin…