Aina joskus minä käyn vähän hitaalla uutuuksien kanssa. Jos toki olin vuonna 2020 vakavasti sairas, ja kaiken kaikkiaan ruoka ei maistunut ja makuaistikin katosi vähäksi aikaa. TV-ohjelmiakaan ei jaksanut katsoa, tai jos katsoi, ei muistanut niistä mitään jälkeenpäin. Sen verran jäi kilkuttamaan kovalevylle, että sinänsä aika hyvin tehdyssä ohjelmassa ”suomalaiset menestysreseptit” Jyrki Sukulan johdolla etsitään ja hiotaan innovatiivisia uutuuselintarvikkeita markkinakuntoon. Porkkanana ruoka-alan pellepelottomille on maine ja kunnia, näkyvyys primetime- aikaan kotikatsomoissa ja kauppapaikka S-ryhmän myymälöissä jatkossa. Vuonna 2020 kisassa oli mukana Rostis, Rostenin leipomon tuote Suomen Turuust. Eli klassisen karjalan/riisipiirakan uudelleen tuunaus. Riisipiirakka kaipaa usein suomalaisen makunystyröissä munavoita kaverikseen, tai no, hyvä ystäväni syö niitä kinkulla ja sinapilla höystettynä. Innovatiivinen leipuri hieroi ohueen ruiskuoreen, siitä suuri kiitos!!, sekä riisipuuromassan, että munavoin. Ja muoto on sitten suljetun piirakan muotoinen. Myydään S-kaupoissa paistopisteiden kautta, hintaa näytti olevan 89c /kpl.

Teinpä sitten joutessani pienen vertailun omien makunystyröideni kanssa. Rostis vai tavan piirakka munavoilla? Tottakai, se mihin Rostis juuri kaivertaa itsensä sisään markkinoille on helppous. Osta ja syö, kylmänäkin menee, pieni lämmitys vaikka edes mikrossa parantaa lopputulemaa. Perinteinen riisipiirakka on riisipiirakkaa, hintaa sen 39c kieppeillä, jos toki S-ryhmä taitaa tykittää riisipiirakkaa jopa 0,25€ hintaan. Karjalanpiirakkahan on suljettu tuotenimi omilla rajoituksillaan, kaikki muut viritykset ovat sitten riisipiirakoita. Suurin ero maun ja tekemisen puolesta näillä on kai kuluttajan näkökulmasta ruiskuoren rakenne ja paksuus. Mitä enemmän vehnäjauhoa piirakkataikinassa on, sen helpompi tuottaa teollisesti ja varmasti on hinnaltaan halvempi. Aidon karjalanpiirakan ruiskuori ei leipoudu niin helpolla. Mutta kyllä syöjälleen, siis ainakin minulle maistuu rapsakka, ohut , ruiskuori karjalanpiirakassa. Itsekin olen niitä tehnyt, hauskaa näpertämistä ja kun perheen lähipiirissä on lähes absoluuttisen taitava nypyttäjä, jälkikin on kaunista.

Ostin siis muutaman Rostiksen ja muutaman riisipiirakan S-kaupan paistopisteeltä. Näin myöhäisheränneenä maistoin tosiaan Rostista ensimmäisen kerran lämmitin niitä vähän pannulla. Riisipiirakoille tein munavoin. Sitten pannullinen teetä ja maistelemaan ristiin. Hmmm.. Rostiksessa on selvästi päästy jyvälle asiasta, kuori on hyvän ohut kuten minun makuuni on, mutta enemmän kokonaisen syötyäni minulle jäi makuna muna-riisipasteija kuin riisipiirakka munavoilla. Nyt minulla oli verrokkituotteena tavan bulkkiriisipiirakka…no joo, meneehän se kyllä, mutta munavoita sen olla pitää. Jos olisi piirakat tehnyt itse, tai saanut jostain piirakkamestarilta kotitekoisia, eipä olisi tarvinnut testata ollenkaan. Mutta pointsit Rostikselle snack- ruokagenren uudelleen ajattelusta, tällaista tuotekehitystä ja uutta ajattelua aina tarvitaan