Ruokavuoteni etenee paljolti sesongin mukaan. Makuhermoja alkaa kutittelemaan vuodenajan ja saatavuuden mukaan. Talvella slowfoodia, paksuja vahvoja makuja, haudutusta, paljon juureksia. Kesällä kevyemmin, ehkä keväällä jotain mystisempiä kokeiluja sitten, kun suoraa tarjontaa ei ole niinkään käsillä. Tänä vuonna en ehtinyt marjametsään, alkukaudella olisi ollut ehkä aikaakin, mutta kuiva elokuu vie terävimmän sadon niin sienissä kuin marjoissakin. Onneksi oikaisin kerran kauppatorimme poikki bussille, kun tarjolla oli puolukkaa. Joku ihana vanhempi pariskunta oli poiminut, ja sain minimitarpeeni kolme litraa puolukkaa siitä mukaan. Muutaman pussin voi aina pakastaa, mutta pakastetilaa minulla on edelleen (nyyh) rajoitettu määrä, joten survosta sitten lopusta. Talven syömäni ovat maksaruuat ja kaaliruuat, niitä ei voi syödä ilman puolukkasurvosta, ja kyllä survos on täysin eri asia kuin hillo. Jos sattuisi poiminta-ajat, sadon kypsyminen ja intomieli kohdilleen, mahdottomista määristä puolukkaa voisi tehdä mehua, mutta eipä ole liiallisista määristä ollut riesaa viime vuosina. Karpaloa en ole näistä lähimetsistä koskaan löytänytkään.

Nyt minulla oli siis puolukkaa tuoreena.. ja kaapissa juuri avattu pussi hämäläistä talkkunaa.. hmm.. ihan vain jotain talkkunasörsseliä voi toki aina tehdä,, puolukkaa, talkkunaa, maitorahkaa tai jogurttia ja sokeria.. tai puolukkapuuroa tietty, jos sattuu puuroista pitämään. Talkkunoillakin on eroa, hämäläisperäinen talkkuna sopii hyvin ns suoraan syötäväksi, savolais-kainuulainen talkkuna taas toimii paremmin haudutettuna puurona, herkkuna jota tarjotaan sadonkorjuutapahtumissa, ja se on hyvä perinneruoka. Puuroutuvaan talkkunaan savolaisessa versiossa on vain paahdettua ohraa, hämäläisessa versiossa on kauraa, ohraa ja hernettä. Että jos maistuu talkkuna ”oudolle ” suussa kun sitä on tarjolla, katso kumpaa on, niillä on eroa omaan perinnemakumuistiin. Talkkunahan on todellista superfoodia, kuitupitoisuus on huimat 28% ja jos lunttaa pussin kyljestä suoraan, kaksi ruokalusikallista talkkunaan täyttää kuidun tarpeen päivälle. Eipä olisi ollenkaan huono lisä vaikka aamupalajogurttiin kenelle tahansa ja mikä parasta, täysin kotimaista pienvilejlijätoimintaa, jota pitää aina suosia.

Nyt päätin tehdä puolukkapiirakan/kakun talkkunapohjaan.. koska ruokatalouteni on pieni, olen ostanut pienen rengasvuuan, halkaisija on 20 cm, mutta silti tuntuu, että näiden tekeleiden poissyöminen on loppua kohden vähän työlästä. Ensi tein taikinan

Vaahdotin 100g voita ja 1 dl sokeria, sekaan yksi kananmuna ja yksi desi talkkunaa ja puolitoista vehnäjauhoja, mausteeksi 1 tl kanelia ja 1 tl leivinjauhetta. siitä syntyy napakka taikina, hiukan liian iso pieneen vuokaani, mutta toimii hyvin ns normi 26cm piirakkavuualle. Taputtelin taikinan vuokaan, ja koska taikinaa oli tarjolla, nostatin reunat ylös, jotta piirakasta tuli korkea. Tämä piti sitten ottaa paistaessa huomioon, kun tuli korkeutta aika paljon, mutta toki myös näyttävyyttä.

Sekoitin täytteeseen maitorahkaa ja Valion uutta vaniljakreemiä, 2 dl verran molempia, noin 0,5 dl sokeria ja 2 tl jauhettua inkivääriä ja yhden kananmunan. Tämä seos sitten pohjanpäälle. Pinnalle paksu kerros tuoretta puolukkaa, ehkä noin 2,5 dl ja sokeria. Uunissa tunnin verta 175 asteessa. Puolukka ja talkkuna toimi todella hyvin yhteen!