Sunnuntaille ajatellaan ainakin perinteisesti, että laitetaan hienompaa pöytään. Modernimmisti ilmeisen ajatellaan, että sunnuntaina voi syödä noutoruokaa tai käydä ulkona, ettei tarvitse käyttää aikaa ruuanlaittoon. Tällaiselle ruokaintoilijalle taas vapaat viikonloput ovat parasta aikaa kokkailla kaikenlaista ja sen parissa rentoutuu parhaiten. Yleensä mietin jo edellisenä viikonloppuna koko seuraavan viikon ruuat, pääsääntöisesti rakennan kaavot max-kaksi-kertaa -samaa- ruokaa ja fleksaaminen. Minulle fleksaaminen tarkoittaa kasvisruokaa pari kertaa viikko, kalan säännöllisyys on vielä hiukan hakusessa. Maksasta pidän ja tuoreetkin verikokeet kertovat ruokavalioni toimivuudesta, kun hemoblogiinit ovat järjestään yli 135. Maksaruokia syön niin, että keskimäärin kerran kuussa maksaa pihvinä, suikaleena tai jauhettuna. Sitten maksamakkaraa jossain välissä leivänpäälisenä. Loput raudantarpeet sitten vähemmän käyttämästäni punaisesta lihasta ja muista raudan lähteistä. Vaikka rautaa saa hemi tai non-hemimuodossa monesta ravintoaineesta, ei käy kieltäminen puhtaan maksan ylivoimaista imeytymis/hyötysuhdetta raudan lähteenä. Rautatasapainon ylläpitämistä toki helpottaa se fakta, että pidän rapeakuorisesta, sisältä hiukan punertavasta maksapihvistä todella paljon.

Laitoin tämän postauksen tänne blogiini siksi, että melko tavallisilla kotitarveraaka-aineilla saa edullisen, terveellisen ja hyvännäköisen ruoka-annoksen. Esimerkiksi maksan hinta ei ole kova, tuossa palassa oli puoli kiloa, hinta 8 euroa /kg. siitä sai neljä pihviä ja loput koiralle pitämään senkin ruokavaliota kohdillaan. Pihvit vain pyöritelty vehnäjauho-korppujauhoseoksessa ja paistettu voissa rapsakka pinta. Nostin pihvit pois pannulta ennen annostelua, ja lisäsin pannulle 2 dl kuohukermaa ja 2 tl rakuunaa. Kun käyttää kunnollista kuohukermaa, se sakeentuu ominvoimin, kun antaa hautua pannulla hetken. Kastike imee itseensä pannun aromit pihvinpaistosta.

Jotenkin olen oppinut siihen, että maksapihvien kera on tarjolla ruskistettua sipulia. Ne saavat hautua rauhassa, niistä kannattaa aloittaa ruuanvalmistus. Kattilaan voita, annoin sen ruskistua ensin, sekaan keskikokoinen sipuli per annos viipaloituna. Lopussa maustoin sipulisilppua hiukan suolalla 0,5 tl, samoin sokeria 0,5tl ja mustapippuria.

Perunasose on varma valinta, meidän kokkitaloudessa se on aina tehty vain voihin ja suolaan, ei mitään maitolisäyksiä, joskus olen kaatanut tilkan keitinvettä sekaan.

Retiisiä ja ruusukaalia sattui olemaan jääkaapissa, joten niitä paahdoin pannulla voissa ja hunajassa lisukkeeksi, ei ole sen kummempi lisäke, mutta toimii monessa annoksessa. Ja ei, ruusukaalia ei tarvitse keittää, ymmärrän hyvin, jos monella on ällötys-öllötys makumuisto keitetyn ruusukaalin vetkusta tarjoomasta.

Kuvasta puuttuu näemmä puolukkasurvos, sitä oli annoksessa tietenkin. Maksa ja hapan puolukka toimivat maun puolesta loistavasti yhdessä, mutta pitää taas olla esi-ihmisistä ylpeitä, ilman tieteellistä todennetta, maksan rauta imeytyy tehokkaimmin vahvan C-vitamiinin kanssa, ja tässä se menee seassa ihan itsestään.