Ruokapää jäi taas jumiin, tällä kertaa alkutalven varmaan hittituotteeseen, piparkakkuun. Niin piparkakku tai på svenska pepperkacka. Miksi se on pippurinen kakku? Mausteinenhan piparkakku on omalla resptiikallaan, mutta pippuria? Hetken kun pyöritin nettiä, hah.. tämähän menee taas mielenkiintoiksi. Piparkakkuja tai sen erilaisia versoita on tehty vähän niinkuin kautta aikain. Reseptiikka vaihtelee paljonkin, itse mietin, mikä näitä yhdistää pikkuleivistä omaksi alaryhmäkseen, lienee kai mausteet. Piparkakkujen maustesetti kuivattuina jauheina neilikkaa, kanelia, inkivääriä ja pomeeranssinkuorta. Sehän tuosta keksista/pikkuleivästä tekee oman kategoriansa mukaisen. Etsinnöissäni netin syövereissä viitattiin Hilgegard Bingeniläisen älypipareisin 1100- luvulta, tai Vadstenan luostarin nunnien jakamiin hunajakakkusiin ja vihdoinkin myös mainintaan maustepippurista, joka oli osana piparkakkujen maustesettiä 1600- luvulla mainittuna. Hah, aletaan pääsemaään lähemmäs totuutta. Netin hauilla tuli vastaan hunajapohjaisia piparkakkuja, hmmm,, totta, sokeri tuli mukaan vasta myöhemmin, sitten oli jauhoina ruisjauhoja, kyllä, sitä kasvoi Pohjolassa ennen vehnäjauhon maailmanvalloitusta, toki kunnia pitää antaa Pohjolassakin kasvaneelle alkuvehnälajikkeille, spelttivehnälle. Ja toki tiedetään, että vehnäjauho leipoutuu huomattavasti paremmin kuin esim karkeanoloinen ruisjauho. Monissa lähteissä viitatttiin ihan painettuun Piparikirjaan. Oikeasti, joku (siis Anna-Liisa Mattila) on asioikseen kirjoittanut aiheesta kirjan. näyttää olevan julkaistu jo 2001, eikä sitä löytynyt mistään kirjakaupasta enää valikoimista. Käyteettyjen kirjojen nettikaupasta löytyi ja sitä sitten tilaamaan ja tutkailemaan tätä aihepiiriä tarkemmin.

Piparikirja on hieno kooste piparkakkujen maailmana ja kirjan lopussa on parikymmentä erityyyppistä piparkakkuohjetta. Miä en tällä kertaa etsinyt täydellistä piparkakkutaikinaa, vaan eri versioita samasta aiheesta. Poimin kolme erilaista piparkakkua kirjasta. En laita tähän suoraan resptejä tai kaikkia tarveaineita, kunnia kirjan oikeuksien haltijalle, vaikka minun second hand- kirjaostokseni provikat eivät taida enää kirjoittajalle saakka ylettyä. Mutta Itsenäisyyspäivän viikonloppuna oli mukavan rentoa vapaata askarrella taas hetki keittiössä. Piparkakkutaikinat tehdään yleensä aina edellisenä päivnä, taikina on paremman makuista ja leipoutuu hyvin kun saa levätä. Piparikirjan ohjeet olivat määrältään kyllä melko meseviä… 1 dl vehnäjauhoa tai 500 g siirappia jne.. enhän minä voi tässä testiprojektissa noin suuria määriä tehdä taikinaa. Joten pienensin kaikki 1/4 osiiin, kun yhteensä teen kuitenkin kolme taikinaa.

Hildegard Bingeniläisen älypiparit, kuvassa pyöreät

no niin.. älyä ei ole koskaan liikaa ja ollakseen 1100-luvulla eläneen Hildegardin resepti, niin kuka tahansa niissä elämisenoloissa keski-ajalla varmasti viisastuu pikkuleivistä, joissa on sokeria, voita ja mantelijauhetta. Melkoinen energialataus, kun asettaa piparin omaan aikaansa. Toki tämän piparkakun tarina oli peruste kokeilulle, mtta yhtenä valintaperusteena oli tuo mantelijauho piparkakkutaikinassa. Taikinatekniikaltaan tämä meni pitkälti pikkuleipämaailmaan, aluksi hierottiin sokeri ja voi yhteen jne

. Päivä numero 2 pääsin sitten testailemaan lopputulemia. Noh, muutaman hengen maisteluraadeilla tämä sai suurinta kiitosta, koska tämä tosiaan oli kuin pikkuleipä, vaikka mukana on perinteiset piparkakkumausteet, ne jäivät sivuosaan valmiissa tuotteessa ja mantelijauhon rakenne ja maku koroistuivat tässä versiossa. Mutta helppo oli näitä tarjota viattomille ulkopuolisille kun kerran tykkäsivät.

Naantalilaiset piparkakut, kuvassa tähtimuotilla tehdyt

Tämän ohjeen poimin mukaan piparipäivääni, koska tässä oli nyt sitten mukana se kuuluisa, kaiken alku, maustepippuri. Sulassa sovussa perinteisempien piparkakkumausteiden seassa. Taikinana tämä oli lähinnä klassista kotosuomalaista piparkakkutaikinaa.. lämmitettään siirappia ja sokeria kuumaksi ja sitten loput ainekset vaan sekaan pyöräyttämällä. Taikinakin oli raakana syötäessä lähinnä nykyistä massataikinapohjaa, minusta se maustepippuri ehkä vähän lievensi makeutta, mutta tuoreena taikinana maut olivat hiukan valjuja muutenkin.

Valmiit piparit jäivät melko paksuiksi, taikina oli kyllä jäykkää käsitellä. Mutta makuahan tässä etsittiin, joten annoin itselleni tuon muotoseikan anteeksi. No entäs maku… njääh… kai siellä on vähän pippurinen lisämaku mukana, ei käy kieltäminen, mutta enpä nyt tiedä mikä saa nämä mausteiset pikkuleivät ansaitsemaan nimensä pippurin mukaan. no, ehkä taipui suussa paremmin, tai sitten pippuri oli aikoinaan arvokkaista mausteista se kallein tai muuten merkityksellinen. Mutta tulipa koettua tämäkin.

Transilvanialaiset piparkakut

Nyt mennään sitten piparkakkujen maailman syvään päähän.. Draculan kotiseuduille nykyisen Romanian alueelle. Melko kauas kotoperäisestä piparkakkumaailmasta, mutta tätä halusin kokeilla siksi, että siinä oli makeuttajana hunaja ja jauhoina ruisjauho. Aivan,, on olemassa ihan Pohjolan perukoillakin tehtyjä piparkakkuja, joissa jauhot on ruista. Eksoottista piparkakkutariaan korosti vielä sitruunankuori taikinassa.

Tämä oli kyllä vähän pahvisen makuinen, ollakseen piparkakku- kategoriassa. Ruisjauho oli rakenteeltaan jäykkä, eikä hunaja pehmentänyt sitä paljoakaan. Tuore hyvä sitruunankuori tuli paistetussa piparissa esiin hyvin, se olikin sitten ainoa hyvä puoli. Näitä on erilaisia piparkakkuja, oma makumaailma on edelleen eri tyyppisissä.

Mutta hauskat pari päivää tuli taas vietettyä Piparikirjan parissa, keittiössä leipomassa ja paistaessa ja makuja ihmetellessä. Tästäkin maailmasta oppi taas uutta