Hampurilaiset ovat päässeet trendin huipulle. Rapaisesta snagarilätystä tai vakioidusta ketjuhampurilaisesta kuoriutui ravintolalistoille kurmettia pari vuotta sitten. Jopa pelkästään hampurilaisen ympärille uskallettiin perustaa teemaravintoloita, niin vahvana trendi on edennyt. Pihvejä on monenlaisia, sämpylät ovat jo briosheja eli hieman makeita tai pretzeleja, suolaisen makeita versioita. Hyvä niin, kaikkea ei tarvitse keksiä, vanhoja ruokalajeja voi myös paivittää. Koskahan kunnolliset kebabit nousevat salonkikelpoisiksi?

Olemme tehneet näitä kotihampurilaisia ennenkin. Olemme todenneet, että mielummin yksi paksumpi pihvi, kuin sama määrät esim kahtena pihvinä. Lähes kypsä on hyvä ja käytämme naudan 17% jauhelihaa. Mausteet vain pintaan. Sitten erilaisia tykötarpeita vaan esille pöytään ja jokainen voi sitten koota mieleisensä. Ei maut koskaan mene kaikille samoilla, joten helpommalla pääsee näin. Syy miksi juuri nyt piti tehdä sunnuntailounaaksi hampurilaiset oli se, että ns vanhaa perunaa on vielä, siirrymme juhannuksesta uuteen kotimaiseen perunaan ja on siis viimeiset ajat tehdä kunnollisia lohkoperunoita viime vuoden sadosta.

Toinen ja ehdottoman merkityksellinen syy tehdä hampurilaisia oli uusin kodinkonehankintani. Hampurilaispihvimuotti! Kuinka olenkaan pärjännyt kaikki nämä vuodet ilman sitä…. mutta siis kyllä, stanssilla ja puristettua pihvit tasakokoisiksi ja samalla saa painettua ilmaa rakenteesta pois. Tämänpäivän kokeilun jälkeen, kyllä, se toimii ja on varmasti jatkossakin 4,90€ arvoisen investointinsa väärtti. Sen verran oli pakko kikkailla, että laitoin oman jauhelihapihvini väliin homejuustoa. Se maustoi pihvin hyvin ja antoi mukavan man lisänsä minun versiooni.