Päätinpä aloittaa uuden sarjan tänne blogiini. Mitkä raaka-aineet ja satokaudet tarttuvat mieleeni milloinkin ja miksi. Tätä täytynee koostaa hieman jälkikäteen, jotta näkee toteuman paremmin. Voi sitten vertailla vuosia keskenään jatkossa ja katsoa mitä uutuuksia matkan varrelta on jäänyt mieleen.

MARJAT

Heinäkuu jäi mieleen satokauden aikaisesta alkamisesta. Toukokuussa tuli todella lämmin jakso ja kasvikset räjähtivät kasvukauteen. Se tarkoitti myös kypsyvän sadon aikaistumista. Mansikan pääsato alkoikin jo juhannuksena, tosin se sitten laantui nopesti, kun kelit kylmenivät heinäkuussa. Mansikan laatikkohinta kävi pääsesonkihinnassa, mutta pomsahti sitten yllättävän korkealle, kun satoa ei vaan tullut enempää. Itse söin noita 0,5 litran rasioita 4-4,5€ hintaan, hyviähän ne ovat tuoreina, aina! Syyslajikkeet paikkasivat kysyntää, mutta hinta pysyi korkeammalla. Vadelmia tuli hyvin ja mustikkaa. Heinäkuussa niitä kannattaakin syödä niin paljon kuin jaksaa, tuoreena ja metsästä itse poimittuna edullisia ja laadukkaita herkkuja. Pari desiä päivässä kattaa vitamiini- kuitu- ja hivenainetarpeita loistavasti.

 

SIENET

Kanttarellit avaavat metsäsienikauden, tatit tulevat yleensä samaan aikaan. Kanttarellien sato on yleensä vakio, niitä löytyy lähes aina, tatit ovat vaikeammin tavoiteltavia. Selkeät tattivuodet kyllä erottuvat. Tämä ei ollut mikään erityinen tattivuosi minun metsissäni. Mustat torvisienet taas humahtivat mustina isoina mättäinä metsävaeltajan poimittavaksi ja niitä onkin kuivattu talven herkutteluun. Rouskuja, eli minulle suolasieniä oli hajanaisesti ja tänä vuonna en niitä erityisemmin kerännytkään.

 

KASVIKSET

Valitettavasti en tunnu löytävän hyviä uusia perunoita kaupasta. Toki ne ovat syötäviä, mutta mökillä syödyt, juuri maasta nostetut siikli-perunat ovat kaikkein parasta herkkua. Sen sijaan kaupasta löytyy hauskoja uutuuksia.Kirjavat porkkananiput olivat yksi niistä. Violettia, keltaista ja oranssia porkkanaa. Piristävä uutuus! jos ne toki maistuvat vain porkkanalle, mutta viristävä ulkomuoto viehättää ihan vain naposteluun. Tuoretta sipuliahan saa kesällä nipuittain ja parhainta niissä on minusta vehreät varret, joita pitää hyödyntää. Talvella saa sitten nauttia vain sipulista yllinkyllin. Salaateissa on tietysti mistä valita, minulle jäi mieleen kiinankaaliuutuus ”sallarossa”, jossa on punaisia viiruja. Kyssäkaali on minulle todellinen kesäherkku. en käytä sitä paljoakaan talvella, kun se tulee ulkomailta, se on kuivakkaa. Mutta kesällä Suomessa sen ainakin pitäisi olla hyvää, mehukkaa mureaa naposteltavaa mielettömän kovilla vitamiinipitoisuuksilla. Vasta kolmannet kotimaiset kyssäkaalit maistuivat siltä miltä pitikin, ne muut olivat valitettavan kuivakkaita ja kitkeriä. Se mitä jäin edelleen vaille tässä(kin) sesongissa olivat kesäkurpitsan kukat, joita olisin halunnut täyttää ja friteerata…

 

PROTEIINIT

Umpivegaanisisko tuli kylään ja sain siinä samalla hyvän motivaation päälle etsiä kotimaista hittiuutuusta, Nyhtökauraa. Kysyntä on ollut tuotteessa paljon suurempaa kuin tarjonta, uusi tehdas tekee sitä ilmeisesti täysillä. Esimerkiksi suurkeittiöpuolelle sitä ei ole toiveista huolimatta riittänyt. Me saimme laatikot ja ihan hyvä tuote, näin iloisen sekakäyttäjän kannalta. Toivottavasti idea kantaa jatkossakin. Naudan ribsit olivat isompi lihajuttu minulle. Sain huippulaatuista lihaa, ja hiljaa kypsentämällä niistä tuli melko täyttävää, mutta hyvää ruokaa. Positiivinen kokemus oli myös täysnaudanliha grillimakkarat, jotka pongasin paikallistuotteena Heinolasta. Napsakka rakenne ja tasapainoinen maku, ja paistui rapeapintaiseksi. Paikallisia ruokia oli myös hämäläinen munajuusto, joka toimi kesäsalaatilautasella maukkaana proteiinina. Lahden torilta pongasin viiriäisen munia. Maultaan ne toki vastaavat kananmunaa, mutta liian harvinaista herkkua minulle, en ehtinyt etsiä erikoisohjeita aiheeseen

 

KUUKAUDEN NOSTOT JA FLOPIT

Heinäkuun lopulla Heinimaa- niminen ruokailija teki kyselyn Turun ABC-semalla lehtipihvistään. Hän oli maksanut 15,90€ lehtipihviannoksesta, mutta tunnisti lihan jauhelihapihviksi. Herra Hienimaa koki tulleensa petetyksi. Olen samaa mieltä, somemedia kävi muuten tylsän kesäuutisoinnin keskellä kiivan, mutta lyhyen keskustelun ensin aiheesta, mikä on lehtipihvi oikeasti. Minustakin se on naudan ulkofileestä tai korkeintaan sisäpaistista nuijittu ohut kokolihapihvi, joka paistetaan nopeasti. Sitten keskustelua aiheutti tietysti huonosti sammutettu vastine paikallis- osuuskaupalta. Että tuo oli muka virheellisesti tilattu, ja tavarantoimittajakin oli oikein nimeltä mainittu. Lihan toimittaja Partanen teki sitten oman vastineensa, kertoen, että oli toimittanut juuri sitä mitä pyydettiin, eikä kyse ollut yksittäistapauksesta, vaan oli myynyt prässättyä naudanjauhelihapihviä ketjullee kesän aikana 8000 kpl. Samaan aikana kesänmittaan Osuuskaupparyhmä oli rummuttaut melkein hauskaa ”konsultit”- imagokampanjaa televisiossa siitä ,että laadusta ei tingitä. Ei onnistu tämä mainonta aina kohdilleen….tässä keskustelua somessa heinäkuussa 2016

lauri heinimaa facebookissa