Taas tein makeaa, vaikken itse niiden syömisestä välitä lähes ollenkaan, eikä lapset ole nyt luonani. Pitänee viedä vaikka töihin jos kelpaisi heille! Mahdottoman mukava noita on vaan tehdä, itselle riittää aina yksi pieni pala, jotta tiedän menikö niinkuin luulin, en muuten syö makeaa ollenkaan. Ja taas tuli innostuttua. Nyt inspraation lähteenä toimi kaksi banaania, jotka jäivät yli viimeviikon vanhemman lapsen aikaisista aamuherätyksistä kesätöihin.

Murupohjan tein Pirkka Kandikekekseistä. Murskasin niitä puoli pakettia tehosekottimella hienoksi ja sekaan 80 g voita sulatettuna. Minusta noissa kekseissä on kivasti itsessään makua tällaisen kakun pohjaan. Taputtelin murskan pienen irtokakkupohjavuuan pohjalla. Sen verran olen oppinut, että kokeilla voi näitä herkkuja pienemmässä määrin, kun en kerran itse niitä aio syödä. Tämä oli sellainen 20 cm halkaisijaltaan. Annoin pohjamurun kovettua jääkaapissa sillä aikaa kun keittelin toffeen.

Toffeekastikkeeseen tuli

1 prk kondensoitua, karamellisoitua maitoa

3/4 dl fariinisokeria

80 g voita

1 tl vaniljaekstraktia

0,5 tl suolaa

Ainekset kattilaan ja annoin niiden kiehua hiljalleen noin 5 minuuttia. Seos sakenee ja tummuu. Annoin keitoksen jäähtyä hiukan.

Silppusin banaanit kulhoon ja puristin sekaan puolikkaan sitruunan mehun, jotteivat banaanit tummu, toisaalta, pieni happamuus varmaan toimii öllömakean kastikkeen kanssa. Ladoin banaaniviipaleet pohjan päälle, ja sitten valutin toffeekastikkeen tasaisesti banaanien päälle. Banaanien välissä voi olla pieniä rakoja, sinnehän se kastike valuilee sitten. Koko komeus jääkaappiin pariksi tunniksi, jotta kastike vielä jäykistyy. Aika tahmaiseksi se kuitenkin vielä jäi, kun maistoin, kuuluu ehkä asiaan, mutta ei siitä kovin kauniita paloja saanut leikattua….

Kakun kaveriksi sekoitin vielä 1 dl kuohukermaa, 1 prk mascarponea (tätäkin saa nykyään laktoosittomana,, kiva), 1,5 dl tomusokeria vatkaimella kuohkeaksi. Siinäpä lisuke koko komeudelle.