Mitähän kaikkea täydellinen cookie on oikeasti? Makuasioista ei voi väitellä, tietenkään, ja täydellinen, paksu suklaakeksi on jokaisella makumuistissa. Jollekin valuvaa tahmaista suklaata isoina paloina, joillekin äkkimakeaa vaahtokarkeilla, jollekin rapea, jollekin hiukan tahmaisen ”vääntyvä”. Yhtäkaikki, kun rakennusaineina on vain sokeria, voita, hiukan jauhoja, kanamunaa ja suklaata, energiaa ja elämäniloa riittää pienemmästäkin palasta. Cookiet ovat klassisen isoja lättysiä. Minä arvotan kunnollista cookieta jo taikinassa, jos se maistuu liiankin hyvin kokkaajille, tiedossa on varmasti hyviä keksejäkin. Taikinan syöminen on minusta kotikokin suurin etuoikeus, jos taloudessa on kilttejä lapsia, saattaa kulhon pohjalle jäädä heillekin nökäreitä. Meidän taloudessa piparkakkutaikina on päässyt jo pelkän taikinan tasolle ennen joulua, nautimme vain siitä, ja ihan puhtaalla omallatunnolla, säästämme kallista sähköä..

Varsinkin amerikkalaisissa ruokaohjelmissa himoitaan taikinaa, joku valmisti jossain Leijonanluola- businessohjelmassa kotona syötävää taikinaa liikeideanaan ja jenkki jäätelöklassikkofirma Ben&Jerrys toi markkinoille cookiedough- jäätelömaun. Miksi, kun taikinaa on niin helppo tehdä itsekin ihmettelimme aikamme täällä kotisuomen sohvallamme. Ahaa, kun tämäkin ruokamysteeri meille valkeni! Ameriikassa kananmunat voivat olla salmonellan saastuttamia, ja raakaa kananmunaa ei suositella missään syötäväksi, ei siis taikinannökösiä kotikeittiössä. Siksipä liikeidea olikin tehdä syötävää raakaa taikinaa ja samaa ideaa toistettiin jäätelössä,,, kananmunatonta… sitten voi raakaa taikinaa natustella turvallisesti. Me emme osaa koskaan korostaa tarpeeksi suomalaisen ruuan laatua ja turvallisuutta, toki maailmassa on vain muutama maa, jotka ovat salmonellavapaita kananmunatuotannossa ja broilerinlihassa. Suomi on yksi niistä! Kuinka helpolla pääsemme, huolettomasti ja tämäkin taikinanautinto on meille ihan tavallista elämää.

Olen tehnyt kokeiluja cookieresepteistä, eivät ole useimmiten olleet minun mieleeni, milloin ihan liian ätläköitä makeutensa puolesta, joskus liian rapsakoita rakenteeltaan, väärä suklaa on jäänyt rakeiseksi. Mutta urheasti päätin taas kokeilla. Tällä kertaa hiukan mutkan kautta tehtynä kondensoituun maitoon ja siitä valitsin vielä karamellisoidun version. Omilleen muuttaneelle tyttärelle halusin idioottisimppelin ohjeen, johon ei tarvita erityisempiä koenita ja vempeleitä.

Tässä raaka-aineita:

½ purkkia kondensoitua maitoa

200g huoneenlämpöistä voita

100g sokeria

3dl vehnäjauhoja

200g suklaahippusia, väri (valkoinen/maitosuklaa/tumma)  maun mukaan

Vaahdota käsivatkaimella ensin voita ja sokeria huohkeaksi, ja lisää kondensoitu maito, jatka sekoittamista hyvin. Lopuksi vehnäjauho ja sitten nopeasti hitailla kierroksilla suklaahiput sekaan. Voila, taikina on valmista koemaistoon, tässähän ei ole edes kananmunaa… Taikinan pitäisi olla hyvin leipoutuvaa, tästä tulee noin 10 keksiä, mutta vaatii kaksi peltiä, eli kun palleroiset laittaa pellille, tilaa pitää olla ympärillä, niitä voi vähän painella alaspäin ennen uunia.

Uuni 180 asteeseen ja paisto noin 8-10 minuuttia, kunnes pinta hiukan ruskistuu. Tähän valitsin valkoisia suklaahippusia, kun kondensoitu maito oli jo karamellisoitu. Kelpasi hienosti perheen makeanälkäisille ja katosi pois kuleksimasta nopeasti. Helppo ja toimiva kaava tällä kertaa, en lähtisi laskemaan energiapitoisuuksia näistä…