Italialainen keittiö on maineensa ansainnut. Itse arvostan sitä, että he pitävät tiukasti kiinni klassisista resepteistä, ja toki kaupallistavat vahvasti tämän myös. Sosiaalinen media on tulvillaan perusitalialaisia hahmoja, jotka huitovat virtuaalisesti puukauhallaan ruokarikollisia, jotka muokkaavat näitä klassikoita. Toki aina ei ole käytettävissä niitä aitoja raaka-aineita, sitten on omat kulttuuriperinteet mukana, ja sitten on tietysti se, että…
Avainsana: liha
Sesongissa parasta, startti 08/2025
Hetken olen miettinyt mitä tänne blogiin kirjoittaisi. Ihmisen pitää syödä jotain ihan joka päivä, ja usein ruuat ovat samankaltaisia, rutiininomaisia ja nimeltään ”joku mössö kiusaus” tai intialaistyyppinen curry. Edelleen syön mielelläni omia ruokiani, tiedän täsmälleen, hyvässä ja pahassa mitä syön ja voin itse säädellä makumaailmaa, ja ei käy kieltäminen, ulkona syöminen on arvokasta taloudellisesti ja…
Jauhemaksapihvit
Ollakseni suuri maksapihvin ystävä, tämä jauhettu versio on jäänyt jotenkin taka-alalle, mutta nytpä päätin hoitaa tämänkin version kuntoon. Reseptiikkaa löytyy, kenelle mikä versio sitten onkin se parss. Tällä kertaa päätin kokeilla pihvitaikinan rakennetta perunasosejauheella. Joo, vähän teollista toki, mutta ajatuksena tämä perinteinen, kokeilla pitää. Helppohan se valmis jauhe on, voi pitää ruokakaapissa, tuonkin ostaminen oli…
Maksapatee, harvemmin tehty herkku
Maksaruuat jakaa ruokakansaa, siinä missä moni muukin ruoka. Itse kuulun niihin, jotka tykkäävät maksaruuista, ja enemmän kuin maksalaatikosta. Tietty klassinen (huom; rusinaton) maksalaatikko on hyvä ruoka itsessään. Joskus olen kokeillut tehdä itse, ei toiminut, joten olen julistanut sen omassa ruokakuplassani einesruuaksi, joka on parempaa ostettuna kuin itse tehtynä. Harvoin tulee ostettua, ehkä pari kertaa vuodessa…
sticky pork belly eli ihan vaan tahmapossu
Nahallinen possunkylki on ”vainonnut” minua usein, siitä on paljon reseptejä ja variaatioita. Mastechefissäkin rapsahtaen taittuvaa pintanahkaa arvostettiin suuresti. Pork belly eli possun kylki on slow foodia parhaimmillaan, ei ole oikotietä onneen, jos painekeitintä ei lueta sellaiseksi ja tuota vimpaletta minulla ei vielä ole. Vaikka meillä on täällä valinnan varaa paljon ruuan suhteen, nahallinen possun kylki…
Pysty pasta bolognese
Tämä on taas näitä out-of -the -box ruokia. Bolognesea ei tarvitse keksiä uudelleen ja jopa Italian sisällä kokit kinaavat siitä mikä on oikea bolognese, mutta sekin on näitä italialaisen intohimoisen ruokakulttuurin helmiä. Minulle bolognese on slow- foodia,, pitkä haudutus tekee siitä juuri sellaisen pehmeän, tasapainoisen jauhelihakastikkeen. Olen kokeillut laittaa jauhelihan raakana myös, muttei tuntunut kivalta,…
Sunnuntairuokaa perinteisellä setillä
Sunnuntaille ajatellaan ainakin perinteisesti, että laitetaan hienompaa pöytään. Modernimmisti ilmeisen ajatellaan, että sunnuntaina voi syödä noutoruokaa tai käydä ulkona, ettei tarvitse käyttää aikaa ruuanlaittoon. Tällaiselle ruokaintoilijalle taas vapaat viikonloput ovat parasta aikaa kokkailla kaikenlaista ja sen parissa rentoutuu parhaiten. Yleensä mietin jo edellisenä viikonloppuna koko seuraavan viikon ruuat, pääsääntöisesti rakennan kaavot max-kaksi-kertaa -samaa- ruokaa ja…
Välimerihenkinen lihapata onepot
Taas törmäsin ideaan, mutten vielä saanut vietyä sitä kokonaan testiin. Lihapata on aina maukasta, kun hauduttaa liha pitkään. Olisin tietysti halunnut käyttää lampaan lihaa tässä, mutta eipä tietenkään löytynyt tähän hätään, mutta jospa idean pääsisi perille naudan paistikuution kautta. Joten kokeilemaan! Se mikä tässä tavassa innosti kokeilemaan oli kypsentäminen runsaassa nesteessä, osa haihtuu, mutta lopussa…
Kerran ainakin kokeiltava, veriletut
Sarjassamme, olen syönyt tai kiinnostaisi, mutten ole koskaan tehnyt itse, kokeiluja. Kouluruokailuun veriletut kuuluivat Good Ol times- aikakaudella, söin, ei ollut pahaa, muttei ykkösherkku kuitenkaan. Puolukkaa oli mukana, ehkä perunaa, ehkä valkokastiketta. Kuten sanoin, ei jäänyt mieleen tarkalleen. Ne kouluruuat, jotka jäivät, ja joita en ole vielä itse kokeillut tehdä olivat kanaviillokki ja tilliliha, parhaita…
Välimeren makuja, täytetyt pitaleivät
Taas näitä sovellettuja kokeiluja, jotain uutta teki mieli, makunystyrät suuntautui Välimerelle, mausteista, muttei tulista… Usein nämä ovat melkoista askartelua, mutta minulle keittiö on omanlaistaan meditaatiota. Keskittymistä, soveltamista, oma maailma jonne voi hautautua ja jättää muun maailman taakseen hetkeksi. Lopuksi pääsee syömään ja onnistuneen kokeilun jälkeen on hyvä mieli, henkisesti ja toki fyysisestikin. Onnistunut kokeilu on…
Kanataginea
Välimerelliset makumaailmat ovat kovasti mieleeni. Mistähän olin tuonkin mausteseoksen ostanut, mutta pyörähti käsiini kun kuivakaapistani jotain taas kaivelin. Jaahans… siitäpä helppo makumatka, mennään tällä kertaa näin. Sitten sopivasti ruokashoppailuterapiaa ja päätin kypsennellä kanankoipia hiljakseen padassani. Taginehan on marokkolainen valmistustapa ja ruuanlaittoastia, vähän niinkuin kotimaisittan,, karjalanpaistia… kaikki sekaisin pataan ja pitkä kypsennys. Minun versiooni tuli seuraavia…
Helppo, ei nopea lammaskaali
Vähän pidemmällä kaavalla olen tehnyt lammaskaalia monta kertaa. Nyt minulla oli savustettua lampaanpaistia lohkare pakastimessa ja koska syksyn satokausi on parhaimmillaan kasviksissa, kaalipataa alkoi tehdä mieli. Jos lammaskaalia tekee raaásta lampaasta, pitää ensin keitellä lihat rauhassa kypsiksi. Siitä kyllä muodostuu huippuliemi jatkoon, mutta nyt menin lihafondin voimalla eteenpäin. Kaalia näyttää alussa olevan paljon, mutta se…
ristiretkiruokaan 